1. Nimi, ikä, oppilaitos, koulutusohjelma, vuosikurssi ja opintojen aloitusvuosi
Anni Pellikka, 29, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, teatteriopettajan maisteriohjelma, toinen vuosikurssi, aloittamisvuosi 2016.
2. Miksi valitsit esittävät taiteet? Miksi opiskelet valitsemallesi alalle?
Valitsin esittävät taiteet, sillä koen niiden olevan hetkessä elämisen ja läsnäolon taidetta. Uskon, että ihminen on utelias laji, jolla on luontainen tarve päästä yhteyteen itsensä, toisten ja kenties hetkessä syntyvän suuremman kokemuksen kanssa. Näen esittävien taiteiden monimuotoisissa työtavoissa paljon potentiaalia tähän tarpeeseen. Itse olen siirtynyt yhä enemmän liikkeen suuntaan teatterin tekemisestä ja valitsin maisteriohjelman, jossa teatteria ja muita taiteenlajeja voi yhdistellä ja tutkia ennakkoluulottomasti.
3. Mikä opiskelemassasi alassa / työssäsi on parasta?
Alallani parasta on yllätyksellisyys, inspiroivat kollegat sekä ilmaisun raikkaus, mitä saan usein todistaa työskennellessä varsinkin ei-ammattilaisten kanssa. Minua liikuttaa vilpitön ilo ja vapautuminen, joka seuraa siitä, että on uskaltanut ylittää omia rajojaan ja tulla uudella tavalla näkyväksi itselleen ja muille
4. Mikä opiskelemassasi alassa / työssäsi on vaikeinta?
Vaikeinta alassa on luonnollisesti sen tuoma taloudellinen epävarmuus. Myös näkymättömän työn määrä rasittaa ajoittain, sillä freelancerina tulee ajoittain tehtyä tuntikausia ylimääräistä työtä varsinaisen työajan ulkopuolella.
5. kuinka luonnehdit suhdettasi työhön? Oletko nyt jossain palkkatöissä?
Suhteeni työhön on selkiytynyt opiskelujen aikana ja pyrin tekemään töitä, jotka koen merkityksellisiksi ja joihin minulla on annettavaa. Teen tällä hetkellä freelancer-keikkoja opiskelujen ohella, esiintyen muun muassa tarinateatteri Actsin riveissä ja ohjaten intensiivikursseja kehollisesta runoudesta ja fyysisestä ilmaisusta.
6. Puhutaanko alasi opiskelijoiden kesken paljon työllistymisestä? Entä tulevaisuudesta työelämässä?
Opiskelijoiden kesken sivuamme silloin tällöin aihetta, mutta yleensä se on vitsailua siitä, mitä kukakin päätyy ”pahimmassa tapauksessa” tekemään. Tulevaisuuden yhteistyökuvioita on tehty kanssaopiskelijoiden kesken. Tottakai tulevaisuus tuntemattomana maaperänä jännittää intensiivisen ”opiskelukuplan” jälkeen, joissa ajoittain työelämän realiteetit hämärtyvät.
7. Saako oppilaitoksessasi työelämätaitoja ja tietoa työelämään siirtymisestä? Mitä kaipaisit lisää?
Olen itse ottanut puheeksi opinnoissani työelämän ja ympäröivän yhteiskunnan liittämisen yhä vahvemmin osaksi koulutusta. Opintojeni aikana tähän tarjoutuikin kaksi tilaisuutta: taiteellis-pedagoginen 100tilaa! -tapahtuma, joissa toimimme päiväkotien ja alakoulujen kanssa sekä Teatteri ja yhteiskunta -kurssi, jossa pureuduimme ohjaaja- ja pedagogiopiskelijoiden kesken yhteiskunnan polttaviin aiheisiin ja veimme näitä forum-teatterina eri yhteisöille.
Mielestäni työelämään siirtymisen tukea opiskelun ja valmistumisen taitteessa voisi olla enemmän, jotta uusia kontakteja tulisi tehtyä orgaanisesti opiskelujen aikana, ja jotta uutta osaamistaan voisi suhteuttaa ympäröivään työelämään.
8. Millaisina näet työllistymismahdollisuutesi?
Opintojen jälkeiset työllistymismahdollisuudet pohdituttavat, sillä olen saanut rauhassa syventyä niihin osa-alueisiin alallani, joista nautin. Samalla tiedostan, että työelämän vaatimukset ovat usein toisenlaiset. Olen kuitenkin työskennellyt jo ennen kouluun saapumistani sekä osittain opiskelujeni aikana, joten uskon että paikka työelämässä löytyy myös minulle, sillä olen tottunut soveltamaan osaamistani.
9. Mikä olisi unelmatyösi?
Unelmatyöni on hyvin monipuolinen. Nautin kansainvälisessä ympäristössä työskentelystä niin esiintyen, opettaen kuin ohjaten. Haluaisin olla kehittämässä poikkitaiteellisia ja -tieteellisiä projekteja eritaustaisten ihmisten kanssa. Yksi unelmistani on yhdenvertaisuuden edistäminen yhteiskunnassa taiteen keinoin.
10. Terveisesi alasi työnantajille?
Uskaltakaa ottaa riskejä ja palkata ihmisiä yli koulutusrajojen! Toivon myös, että teatterialan työehtosopimuksen mukaista palkkasuositusta toteutettaisiin tarkemmin ja työnantajana otettaisiin palkkauksessa huomioon realistisesti työhön liittyvät suunnittelutunnit.
Artikkelikuva: Anni Pellikka osallistui moniaistisen ja yhteisöllisen taiteellis-pedagogisen tapahtuman 100 tilaa! toteuttamiseen Teatterikorkeakoulussa syksyllä 2017. Kuva: Aapo Juusti
Kasvokuva: Marília Maia e Moura
