1. Nimi, ikä, oppilaitos, koulutusohjelma, vuosikurssi ja opintojen aloitusvuosi
Anni koskinen, 25, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, tanssijantaiteen maisteriohjelma, kolmas vuosi. Aloitin opinnot syksyllä 2015.
2. Miksi valitsit esittävät taiteet? Miksi opiskelet valitsemallesi alalle?
Monien valintojen, törmäysten ja ristiriitojen, toisaalta intohimon ja sitoutumisen kautta olen nyt tässä. Uteliaisuus on toiminut vahvana suunnanantajana aina lapsuudesta tähän hetkeen asti, ja toivottavasti myös tästä eteenpäin. Unelmointi! Toki lapsuusajan unelmointi on saanut ajan myötä uudenlaisia muotoja, mutta sellaisenaan se on ollut merkittävä ohjaava voima, ihan maisteriksi asti!
3. Mikä opiskelemassasi alassa / työssäsi on parasta?
Olen kovin viehättynyt tanssin sekä yleisemmin esittävien taiteiden mahdollisuuksista tehdä tilaa niin aistillisuudelle, erilaisille olemisen tavoille ja intensiteeteille, kuin uudenlaiselle ajattelulle. Nautin niin sanotun toden ja kuvittelun/kuvitellun välisestä neuvottelusta, johon juuri esittävän taiteen tekeminen tarjoaa mahdollisuuden. Mahdollisuuden ajatella ja tehdä toisin.
4. Mikä opiskelemassasi alassa / työssäsi on vaikeinta?
Ehkä juuri edellisen asian kääntöpuoli tai käsipari, miten sen haluaakaan ajatella. Taiteen tekeminen kun kysyy kykyämme nähdä erilaisten totuuksien sekä identiteettien kirjon, kykyä hahmottaa laajempia kokonaisuuksia, johon työnsä kautta pyrkii vastaamaan, kykyä nähdä, etsiä, kiinnostua, kritisoida ja artikuloida. Välillä sitä väsyy kaiken pöhinän ja kompleksisuuden keskellä. Lisäksi huoli toimeentulosta sekä resurssien puutteesta muodostaa omat merkittävät haasteensa. Toivon, että tulevaisuudessa sekä yhteiskunnallinen ymmärrys että arvostus taiteita kohtaan tulee lisääntymään, samoin kun ymmärrys taiteen monimuotoisuuden arvokkuudesta.
5. Kuinka luonnehdit suhdettasi työhön? Oletko nyt jossain palkkatöissä?
Monin eri sanoin: tavoitteellinen, kriittinen, utelias, sitoutunut. Sana palkkatyö itsessään herättää toki vähän ristiriitaisia ajatuksia suhteessa taiteeseen ja taiteen tekemiseen, erilaisiin toiveisiin ja toisaalta realiteetteihin. Juuri nyt itselläni on takana intensiivinen työperiodi koreografi Mette Ingvartsenin kanssa. Kuluneen syksyn mittaan olemme kiertäneet uudella teoksella, To Come (Extended) eri puolilla Eurooppaa. Koin tämän(kin) prosessin vaativan esiintyjältä kykyä toimia varsin erilaisissa rekistereissä, niin teoksen materiaalin kuin työympäristönkin puolesta. Pidän erityisen olennaisena ja hedelmällisenä kykyä elää teoksen mukana läpi koko prosessien. Sanoisin, että tämä edellyttää tietynlaisen keskeneräisyyden hyväksymistä, kullekin prosessille ja sen muotoutumiselle herkistymistä.
6. Puhutaanko alasi opiskelijoiden kesken paljon työllistymisestä? Entä tulevaisuudesta työelämässä?
Puhutaan, kunnes sitten päätetään olla puhumatta. Sitä kuulee haaveilua, suunnittelua, päämääriä, pelkoja ja epäilyjä, kaikkea rinnakkain. Mutta sanoisin, että työllistymismahdollisuuksien sijaan puhutaan usein ensisijaisesti sisällöistä ja merkityksistä, omien intressien hahmottelusta sekä ideoiden kehittelystä tulevaisuuden projekteiksi. Totta kai huoli tulevaisuudesta on aina jossain määrin läsnä. Epävarmuus ja tämänhetkiset realiteetit suhteessa rahoitukseen sekä taiteen arvostukseen yhteiskunnassa vaikuttavat väistämättä keskusteluun työstä ja työllistymisestä. Kulttuuripoliittisilla päätöksillä on väliä!
7. Saako oppilaitoksessasi työelämätaitoja ja tietoa työelämään siirtymisestä? Mitä kaipaisit lisää?
Kyllä ja ei. Yhtäkkinen työelämään astuminen intensiivisen opiskeluajan jälkeen yllättää varmasti aina jollakin tapaa. Siihen on hankala täysin valmistautua. Ehkä juuri nyt kaipaisin opastusta erityisesti tuotannollisissa asioissa.
8. Millaisina näet työllistymismahdollisuutesi?
Olen toiveikas, toki välillä raivokas ja epätoivoinenkin. Uskon kuitenkin, että halu tehdä sekä tarve kohdata tuovat ihmisiä yhteen. Tämä tietysti vaatii aktiivisuutta sekä omalta että muiden suunnalta. Erilaisia prosesseja on varmasti aina mahdollista käynnistää ja suunnitella, mutta kaavaillun toiminnan mahdollistavat resurssit, ja niiden hankkiminen on oma lukunsa. Näen ajassamme tarpeen uusien toimintamallien kehittelylle, sekä erityisesti yhteisöllisyydelle, sen merkitysten ja mahdollisuuksien uudelleenajattelulle.
9. Mikä olisi unelmatyösi?
Unelmatyö! Ihanaa kun puhutaan unelmista! Joukko ihmisiä, yhteisiä ajatusten suuntia, uteliaisuutta, aitoa välittämistä, ilmapiiri joka sallii jokaisen esiintulon, erilaiset ehdotukset, kokeilut ja epäonnistumiset, toimiva kommunikaatio, sekä kyky ja halu luoda jotakin merkityksellistä yhdessä. Tähän vielä hyvä rahoitus sekä tarvittavat resurssit toiminnan toteuttamiseksi!
10. Terveisesi alasi työnantajille?
Avoimuutta. Muuttuvassa maailmassa tarvitaan kykyä kohdata ja keskustella!
Artikkelikuva: Anni Koskinen on mukana Mette Ingvartsenin teoksessa To Come (Extended), joka sai ensi-iltansa syksyllä 2017 Grazissa, steirischer herbst -festivaalin avajaisteoksena. Teos kiertää tällä hetkellä teattereissa ja festivaaleilla eri puolilla Eurooppaa. Esityspaikkoja ovat muun muassa Pariisi, Rennes, Kortrijk ja Valenciennes sekä seuraavana Volksbühne Berliinissä. Kuva: Jens Sethzman
Kasvokuva: Anni Koskinen
