Työterveyslaitoksen toteuttaman esittävien taiteiden turvallisuusjohtamista ja -kulttuuria parantamaan pyrkivän Floor is Yours! -hankkeen työpaja järjestettiin tammikuussa Helsingissä ja Oulussa. Kaikille avoimen työpajan aiheena oli riskien hallinta. Työpajan osanottajista suuri osa työskentelee esitystekniikan parissa, tanssin kenttää Helsingissä edustivat useat aluekeskukset sekä kaksi tanssin freelanceria.
Päivän alustukset käsittelivät ihmisen aivojen toimintaa, yhteiseurooppalaista riskien hallinnan verkkotyökalua OiRAa sekä hyvää työkäyttäytymistä.
Esittävien taiteiden vapaan kentän näkökulmasta on ongelmallista, jos työtä ja sen ongelmia lähestytään vain pysyvien organisaatioiden kautta.
Laajasti puhuttanut aivoterveys koskee kaikkia, työnkuvasta ja työkentästä riippumatta. Henriikka Kanniston esityksen ensimmäisen kalvon ensimmäinen lause on Onko työ suunniteltu ihmisen mittaiseksi? Kysymys sisältää olettamuksen mahdollisuudesta suunnitteluun, joka puolestaan vihjaa jatkuvuuteen ja rakenteeseen työn tekemisen viitekehyksenä. Esittävien taiteiden vapaan kentän näkökulmasta on epätodennäköistä, että työtä ja sen määrää voisi suunnitella. Kun työtä on, sitä tehdään. Kun työtä ei ole, sitä pyritään luomaan.
Valinta ja suunnittelu ei kohdistu työhön itseensä, vaan siihen toteutetaanko jokin projekti vai ei. Suurella todennäköisyydellä enemmän tai vähemmän riittämätön rahoitus sanelee ehdot sille, miten paljon työtä yhden ihmisen kohdalle osuu. Suurimman taakan kantavat työryhmien koollekutsujat ja tuottajat, jotka saattavat olosuhteiden pakosta olla sama henkilö. Tämä ei tarkoita etteikö muukin työryhmä olisi raskaassa asemassa. Todellisuus kuitenkin on, että ryhmän johtaja on se, johon kohdistuu suurin paine joustaa. Koska muu työryhmä tekee usein muita töitä projektin aikana, on johtajan joustettava omassa ajankäytössään ja työmäärässään.
Kyse on ajatusmallista, jossa projektin omistajuus ja sitä kautta vastuu on aloitteen tekijällä. Moni asia on työryhmien vaikutusmahdollisuuksien ulottumattomissa, mutta vastuun jakamisen mekanismit ovat tekijöiden määriteltävissä. Samalla tavalla kuin muukin työelämä laajemmassa mittakaavassa muuttuu – työtä on mutta työpaikkoja ei – on sisällöntekijöiden pystyttävä määrittelemään uudestaan asetelma, jossa on johtaja ja johdettava. Alainen-pomo -suhde ei kuitenkaan aina kentällä päde 1:1.
Ihmisen aivot eivät pysty määräänsä enempään vain siksi, että vaatimustaso nousee
Vaativat työolosuhteet heikentävät ihmisen tarkkaavaisuutta ja keskittymistä. Samoin yksilölliset tekijät, kuten unenpuute tai ikä, vaikuttavat kykyymme käsitellä tietoa. Tarkkaavaisuutensa voi kohdistaa kapeana kiilana johonkin asiaan tai laajentaa katsomaan isompaa kuvaa, mutta vain osa tarkkaavaisuudesta on tahdonalaista. Ihminen on silmänräpäyksen verran sokea yli tuhat kertaa tunnissa.
Vaativassa työssä muisti kuormittuu. Jatkuva multitaskaaminen aiheuttaa muistivirheitä eikä yksityiskohtien muistaminen muutenkaan ole helppoa. Muisti ei ole videotallenne, vaan muistikuva on palasista koottu päätelmä. Uusien tai harvoin toistuvien tehtävien oppiminen ja mieleen palauttaminen vaativat aikaa. Yhdistettynä tuotanto- ja aikapaineeseen tämä heikentää työssä onnistumisen edellytyksiä entisestään. Monille tuttu vaihtoehto on työ- ja vapaa-ajan välisen rajan häivyttäminen, itsestä lähtevä palkaton ylityö ja muusta elämästä tinkiminen. On kuormittavaa kokea jatkuvaa riittämättömyyttä työhön käytettävissä olevan ajan ylittyessä ja työn valuessa vapaa-ajalle.
Kuviosta tekee vieläkin raskaamman usean työn tekeminen yhtäaikaa. Jatkuva itseohjautuvuus vaihtuvissa viitekehyksissä on raskasta. Ilmiöön liittyy metatyötä, jossa työtä tekevä henkilö määrittelee tauotta omaa työnkuvaansa ja vastuitaan saamatta palautetta. Esittävien taiteiden freelancereille tyypillisessä tilanteessa ei ole ketään, joka sanoisi milloin jokin on riittävän hyvää.
Freelancerin on pakko rajoittaa lahjoittamaansa aikaa
Voidakseen palvella vapaata kenttää Floor is Yours!- hankkeen pitää määritellä työn käsite tavalla, joka kattaa myös ei-työsuhteisen työn. Hankkeen tutkijat tunnistavat nämä asiat, mutta hankkeeseen osallistuvien kautta kysymyksenasettelu kapeutuu. Jos vapaa kenttä ei osallistu kehittämistyöhön, ei sen todellisuus tule huomioiduksi. Vapaalla kentällä toimivat tuntevat viitekehyksensä, mutta muualla työskenteleville tulee usein yllätyksenä, miten paljon ilmaista työtä työmahdollisuuden luominen vaatii, miten pienet vuositulot vapaalla kentällä on ja miten monipuolista osaamista ja suurta itseohjautuvuutta työskentely vapaalla kentällä vaatii.
Vapaan kentän sisällöntekijöiden puuttuminen Helsingin työpajasta on ymmärrettävää. Kehittämistyöhön osallistuminen on työntekoa, josta ei saa tuloa. Niukkuuden maailmassa on pakko priorisoida oma ajankäyttö. Aina, kun freelancer antaa aikaansa johonkin työhön tai tehtävään, se on rahallinen lahja. Käytetty aika on pois freelancerin toimeentulon hankkimisesta.
Työsuhteisen teknikon ja vapaan kentän sisällöntekijän kohtaamat haasteet ovat yhtä totta ja todellisia, mutta eivät yhteismitallisia. Työpajassa konkreettisten toimenpiteiden ideointi ryhmissä teki näkyväksi sen, miten erilaiset olosuhteet ovat vakituisessa työsuhteisessa työssä ja freelancertyössä. Vaikutti siltä, että dialogi eri työmarkkina-asemissa olevien saman ammattiryhmän edustajien välillä on tarpeen.
Rakenteiden sisältä on helpompi sanoittaa esimerkiksi sitä, mitä leikkaus toiminta-avustuksesta tarkoittaa: ennen teatterilla kävi siivooja, ei käy enää. Vapaan kentän on syytä pyrkiä samaan tarkkuuteen ja konkretiaan, jonka kautta myös kenttää tuntematon henkilö voi ymmärtää, mitä rakenteiden tai rahan puuttuminen tarkittaa. Ei ole itsestään selvää, että kaikki esittävien taiteiden piirissä työskentelevät tulevat ajatelleeksi, että lyhyt harjoitusperiodi tuntiperusteisesti vuokratussa tilassa tarkoittaa pakkoa käyttää kaikki studioaika fyysiseen tekemiseen. Keskusteluun ei ole aikaa. Tai että vapaan kentän freelancerin työttömyys ei ole hetken lomautus, vaan pakkotyöttömyyttä, koska työtä ei ole tarjolla.
Päivän päätteeksi pienryhmät listasivat tärkeimpinä pitämiään pelisääntöjä
Osallistujien kesken vallitsi konsensus yhteisten pelisääntöjen ja kommunikaation tärkeydestä. Esiin nousivat myös johtajuuden vaatima ammattitaito ja ennakkosuunnitteluntärkeys prosessin onnistumisessa. Sitä, mitä tämä käytännön tasolla tarkoittaa, eivät osallistujat osanneet pukea sanoiksi, ainakaan tässä tilanteessa näiden ihmisten kanssa.
Yhteensä lähes kolmestakymmenestä ryhmien muotoilemasta pelisäännöstä eniten ääniä saivat:
- Pidetään kiinni sovituista aikatauluista ja sopimuksista.
- Kunnioita omaa ja kollegasi työtä, aikaa ja osaamista.
- Ymmärretään yhteinen päämäärä ja työskennellään vastuuta kantaen sen eteen.
- Kohtele ihmisiä yksilöinä ja oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti.
- Luodaan positiivista ja avointa ilmapiiriä, nähdään mahdollisuuksia ja vahvistetaan me-henkeä.
Yksimielisyys kunnioituksen, oikeudenmukaisuuden ja myönteisen ilmapiirin ympärillä on yksiselitteisesti hyvä asia. Seuraavaksi kauniit arvot on käännettävä toiminnaksi. Siihen ei Työterveyslaitos pysty, sen on tultava meistä itsestämme.
Lisätietoa meneillään olevasta tutkimushankkeesta: Floor is yours! Turvallisuusjohtamisen ja -kulttuurin kehittäminen esittävissä taiteissa (2018–2020). Hanketta rahoittavat Työsuojelurahasto, Työterveyslaitos ja useat esittävän taiteen alan organisaatiot ja järjestöt.
