Viimeisenä kuukautena ja erityisesti vapun hengessä – joka on myös meidän kulttuurialalla olevien työläisten juhla – olen miettinyt paljon teatterin opettamisen ja erityisesti freelancerina työskentelevän opettajan työn rakennetta. Erityistilanne, jossa olemme, on nostanut esille yhden merkittävän kohdan, jossa on itseasiassa mielestäni keskustelun paikka työnantajan ja työntekijän välillä.
THE GOOD
Uudet tavat opettaa teatteria, tai ainakin ne ovat useimmalle meistä uusia opettamisen tapoja, ovat nostaneet paljon yhteisiä keskusteluja siitä, miten ratkaista koko teatterin opettaminen. Millaisia harjoitteita kukakin on tehnyt ja millaisia teknisiä ratkaisuja käyttänyt. Silloin kun tämä jakaminen tapahtuu kollegalta kollegalle, on se mielestäni mahtava asia. Silloinkin, kun se tapahtuu laajemmassa, vapaaehtoisuuteen perustuvassa piirissä, vaikkapa teatteri-ilmaisunohjaajien facebookryhmässä, on se hieno ja kannatettava asia. Ja jos joku kirjoittaa siitä oman bloginsa, olen puolellasi.
Tilanne on uusi. Tilanne on haastava. Se vaatii tilaa keskustella haasteista ja oivalluksista, henkistä tukea ja kekseliäisyyttä. Miten ratkaista opetussuunnitelman ja teatterin tavoitteet edes jollain tavalla videopalaverin kautta? Millaisia harjoitteita kukin on käyttänyt ja miten muuttanut vanhoja tuttuja? Miten käsittää teatterin olevan läsnä videopalaverissa ja mitä uutta opetuksellista sisältöä video antaa?
Jos jaan työni sisältöjä kollegan kanssa, koen sen olevan vastavuoroista ja omaa osaamistani kehittävää, päivittävää toimintaa. Se on molemminpuolista, vapaaehtoista ja hyvää.
Työllistäkää heidät sitoutuen heihin ja pyytäkää sitten heitä kehittämään toimintaa enemmänkin kuin vain opetustunti kerrallaan.
THE BAD
Koen ongelmallisemmaksi tilanteen, jossa tästä koronan aiheuttamasta opetuksen muutoksesta johtuen, työnantajat pyytävät jakamaan etäopetuksen sisältöä ja harjoitteita ohjeineen itselleen. Opetussuunnitelmat, harjoitteet ja opetuksen teoreettiset sisällöt pyydetään jakamaan vaikkapa työnantajan padlettiin, jolloin se on toisinaan avoin kaikille, toisinaan vain työnantajalle ja toisinaan kollegoille. Tai velvoitetaan jakamaan tarkka harjoitteita ja tehtäviä sisältävä suunnitelma muuten kirjallisena työnantajalle. Usein takana on sisänsä positiivinen ajatus toisille työntekijöille jakamisesta, mutta myös pelottavampi ajatus sisällön käyttämisestä työnantajan omaan markkinointiin ja koulutuksen suunnitteluun. Koen tämän erityisen ongelmalliseksi silloin, kun työskentelen työnantajalle freelancerina muutaman tunnin viikossa.
Ennen tätä valtakunnallista ja globaalia erityistilannetta minun ei tarvinnut jakaa jokaista harjoitettani ja tarkkaa opetussisältöäni. Työtäni ja sen opetussuunnitelman mukaisuutta valvottiin mm. opetuspäiväkirjan muodossa (johon muutamalla lauseella kirjoitin senkertaisen opetuksen tavoitteet), oppilaspalautteilla ja opettajainkokouksilla. Minulle maksettiin tuntikohtaisesti siitä osaamisesta ja sisällöstä jonka tuotin: opetuksen itsenäisestä suunnittelusta ja opetuskertojen pitämisestä.
AND THE UGLY
Minun ammatillinen osaamiseni on se, miten rakennan ja harjoitutan teatteria opetuksessani. Myyn tätä osaamista ja näkemystä freelancerina opetustuntien muodossa. Kun Beatless perusti Apple orc:n, liittivät he musiikkinsa tämän yrityksen alle. Myydessään yrityksen, he vahingossa möivät oikeudet omaan musiikkiinsa. Kun freelancer allekirjoittaa työsopimuksen opetustunneista, ei hän ole vielä myynyt oikeutta omaan henkiseen pääomaansa, oman opetuksensa sisältöön. Vai onko?
Useat harjoitteet, joita opetan, ovat harjoitteita, jotka olen itse luonut. Muut ovat harjoitteita, joiden taitamiseen olen käyttänyt vuosia. Osaan mukauttaa niitä, muokata niitä ja ymmärrän miten niitä voi soveltaa useaan eri tarkoitukseen. Kun minut palkataan tuntikohtaisesti, vuokraan omaa osaamistani, en myy sitä.
Lisäksi, itse toimin opetuksen suunnittelussa vuoden aikana epätasaisella syklillä. Suunnitteluaikaa käytän pääasiassa lukukauden alussa paljon ja lopussa en liiemmin. Alussa määrittelen tulevan lukukauden ja esityksen sekä koulun opetussuunnitelman pedagogiset tavoitteet ja tavat päästä niihin. Sen jälkeen tarkennan tämän tutustuttuani ryhmään. Vähän lukukauden puolivälin jälkeen, kun toiminta on selkeää, pääasiassa vain syvennämme harjoitteita enkä oikeastaan suunnittele enää.
Erityistilanne on katkaissut suuren osan prosesseista. Uuden prosessin suunnittelusta ei varmaan useakaan opettaja saa korvaavaa palkkaa. Eikä sen koko uuden opetustavan jakamisesta.
THE END
Työllistäkää teatterinopettajanne kokopäiväsesti. Työllistäkää heidät kuukausipalkalle, työllistäkää heidät virkoihin, ei määräaikaisesti.
Päättäkää, kuinka monen vuoden määräaikaisuuden jälkeen työntekijä määrittyy vakituiseksi ja toimikaa niin. Työllistäkää heidät sitoutuen heihin ja pyytäkää sitten heitä kehittämään toimintaa enemmänkin kuin vain opetustunti kerrallaan.
