Lokakuun pääkirjoitus 2022, Karoliina Huovila
Syksyn neuvottelukierros on alkanut, palkankorotuksista neuvotellaan useissa pöydissä. Nämä niin sanotut optiovuosineuvottelut, joissa on tarkoitus sopia seuraavan vuoden palkankorotuksista, eivät ole edenneet erityisen suotuisasti.
Palkkaneuvottelut koskevat myös kaikkia Temen työehtosopimuksia. Korkean inflaation ja kasvavien elinkustannusten aikana paineet palkkojen korotuksille ovat ymmärrettävästi kovat ja niille on helppo löytää perustelut. Suomen kilpailukyvystä on menneinä vuosina huolehdittu maltillisilla palkankorotuksilla ja esimerkiksi vakuutusmaksujen siirrolla työnantajilta työntekijöiden kannettaviksi. Nyt olemme tilanteessa, jossa ostovoima alenee ja erityisesti pienipalkkaisilla ja itsensä työllistäjillä on vaikeuksia selvitä kuukausittaisista maksuistaan. Voisi sanoa, että talkoohenkeä tarvitaan tällä kertaa muilta kuin työntekijöiltä.
Työnantajapuolen tavoitteet sopimusjärjestelmän heikentämiseksi ovat johtaneet siihen, että työehtoneuvottelut ovat entistä vaikeammat. Teme osana SAK:n ammattiliittokenttää lähtee siitä ajatuksesta, että koordinoitu palkkapolitiikka turvaa Suomen kilpailukykyä ja varmistaa oikeudenmukaisen ansioiden kehittymisen. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa sopimusjärjestelmämme rakenteiden heikentämisen vuoksi niin sanottua yleistä linjaa voi olla entistä vaikeampi löytää. Selvää on kuitenkin se, etteivät temeläiset voi jäädä palkkakehityksessä muista jälkeen. Palkankorotukset ovat yksi keino turvata riittävät ansiot.
Puheet ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikentämisestä kuulostavat hurjilta. Esimerkiksi sovitellun päivärahan merkitys luovilla aloilla on suuri heillä, jotka joutuvat keräämään ansionsa lyhyistä pätkistä. Palapelimäistä työtä tekevien tarpeita ei ole täysin tunnustettu vireillä olevissa YEL-uudistuksessa ja työssäoloehdon euroistamisessa, vaikka molemmissa alkuperäinen tarkoitus on ollut hyvä. Silppuista työtä tekevien ääntä pitää lakivalmistelussa kuulla herkällä korvalla.
Vakituinen työsuhdetyö on edelleen valtaosan työmuoto ja sellaisenaan hyvä ja tavoiteltava. Riittävä sosiaaliturva on kuitenkin varmistettava kaikille – myös niille, jotka eivät ole vakituisissa ja kokoaikaisissa työsuhteissa.
Temen jäsenistölle on tärkeää saada ymmärrystä ja arvostusta tekemästään taide- ja kulttuurialan ammattimaisesta työstä. Se ei ole harrastus eikä talkootyötä. Arvostus ja rahoituksen turvaaminen kulttuuri- ja taidealoille ovat edellytys sille, että Suomessa on ammattimaisesti tuotettua taidetta ja kulttuuria, josta kaikki voivat nauttia. Taide ja kulttuuri on nähtävä investointina tulevaan, niihin panostaminen kannattaa aina. Erityisesti näinä epävarmuuden ja uhkien aikana taiteella ja kulttuurilla on erityinen merkitys sivistysyhteiskunnan vahvistamisessa.
