Rakenteet vallan ylläpitäjinä

Me elämme rakenteiden sokkeloissa: väestörakenne, elinkeinorakenne, palkkarakenne, ikärakenne, organisaatiorakenne… Näihin rakenteisiin liittyy poliittista ohjausta.
Helpompaa on hahmottaa rakenne esineen rakenteen kautta, kuten auto: kori, moottori, pyörät, penkit jne. Se on konkreettista. Työelämän sortavia rakenteita voi olla hankala hahmotaa, mutta niitä saa paremmin näkyviin pilkkomalla ja vertailemalla.

Nyt rakenteista puhutaan, koska taidealalla ja valtion taidehallinnossa yritetään parhaillaan löytää ratkaisuja mm. taiteilijoiden toimeentuloon ja työllistymiseen sekä yhdenvertaisuuskysymyksiin pitkälti rakenteellisista tekijöistä, toteaa Taiken erityisasiantuntija Kaija Rensujeff.

Osa yhteiskunnan rakenteista on yksittäisten kansalaisten ulottumattomissa. Me emme pääse puuttumaan armeijan, poliisin, oikeuslaitoksen tai Suomen pankin toimintaan emmekä ohjailemaan lainsäädäntötyötä eduskunnassa tai verottajan päätöksentekoa.

Tietyt yhteiskunnan rakenteet ovat vakaita ja muuttuvat hitaasti ja harkiten, sillä niiden tehtävä on turvata yhteiskuntarauha. Valtiollisen vallankäytön rattaita ovat lainsäädäntövalta, jota käyttää eduskunta; toimeenpanovalta, jota käyttävät presidentti ja valtioneuvosto sekä tuomiovalta, jota käyttävät riippumattomat tuomioistuimet.

Näiden instituutioiden koskemattomuus on yhteiskunnan suojeluksessa. Neljänneksi valtiomahdiksi on demokraattisissa sivistysvaltioissa nostettu media ja lehdistö, joiden itsenäisyys on yksi demokratian tunnusmerkeistä.

 Työelämän sortavat rakenteet?

Työelämän sortavia rakenteita saa näkyväksi vertailemalla palkkaeroja. Palkan suuruuden määrittelee työn vaativuus ja vastuullisuus sekä työhön käytettävä aika. Näin pitäisi olla, mutta ei ole. Naisvaltaisilla ja miesvaltaisilla aloilla on merkittäviä palkkaeroja, vaikka koulutustaso olisi sama. Lisäksi naisilla on enemmän määräaikaisia ja osa-aikaisia työsuhteita kuin miehillä. (Tässä jutussa nainen = naisoletettu ja mies = miesoletettu)

Julkisen (valtio ja kunnat) ja yksityisen sektorin sukupuolittunut palkkarakenne näyttää tältä vuonna 2019:

Palkkatasa-arvo on vääristynyt aikojen saatossa niin pahaksi, että korjaaminen on kallista. Tähän vedotaan vuosittain esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon  työehtosopimusneuvotteluissa. SuPer ja Tehy ovat taistelleet äänekkäästi palkkatasa-arvon puolesta ja muistuttaneet, että palkkaerot eivät ole mielipidekysymys.

Palkan lisäksi sukupuolten eriarvoisuus työelämässä näkyy mm. siinä että naisjohtajia on vähemmän kuin miesjohtajia. Lisäksi perhevapaat jakautuvat epätasaisesti. Laki kieltää raskaussyrjinnän, mutta sitä ilmenee ja työsopimuksia perutaan esimerkiksi tanssitaiteilijoiden kohdalla.

Syrjintää ja sortavia rakenteita työelämässä tarkasteltaessa on sukupuolen lisäksi huomioitava myös ikä, sosio-ekonominen asema ja etninen tausta: miltä työttömyystilastot näyttävät eri ryhmien kohdalla? Miksi köyhät köyhtyvät ja joutuvat tekemään paskaduuneja? Nollatuntisopimukset ja pakkoyrittäjyys kertovat siitä, että kaikki eivät ole yhdenvertaisia työelämässä.

 Joku voi kysyä, miksei ammattiliitot tee asialle mitään. Kyllä ne tekevät. Ne vaikuttavat lainsäätäjään, viranomaisiin ja työnantajiin, valvovat lakien noudattamista, käräjöivät, sovittelevat, neuvottelevat ja muokkaavat asenneilmastoa. Muutos on käsittämättömän hidas.

 Tutkijat määrittelevät rakenteen

Kysyin tuoreita määritelmiä rakenteesta tutkijoilta, jotka ovat lähellä alaamme. Heidän määritelmissään rakenne on muuntuva ja muutettavissa oleva. Se on kuin sosiaalinen organismi ja jopa aktiivinen toimija.

Kaikki rakenteet ja niiden instituutiot, kuten sosiaaliturva ja työlainsäädäntö, ovat luonteeltaan sosiaalisia ja siten neuvoteltavia, sanovat tutkijat Satu Ojala ja Pasi Pyöriä.

Miten te yhteiskuntatieteilijöinä määrittelisitte Metelin lukijoille rakenteen, sosiologian yliopistonlehtori Pasi Pyöriä ja sosiaalipolitiikan yliopistonlehtori Satu Ojala?

”Yhteiskuntatieteilijän näkökulmasta rakenteilla tarkoitetaan taloudellisia, poliittisia ja kulttuurisia instituutioita ja käytäntöjä, jotka ohjaavat sosiaalista toimintaa. Nämä sosiaaliset rakenteet samanaikaisesti rajoittavat ja mahdollistavat toimintaamme osana yhteiskuntaa ja erilaisia yhteisöjä. Esimerkiksi taiteellinen toiminta ansiotyönä työmarkkinoilla on sidoksissa taidealojen koulutukseen, talouteen, sosiaaliturvan inklusiivisuuteen ja kulttuuripolitiikkaan. Kaikki rakenteet ja niiden instituutiot, kuten sosiaaliturva ja työlainsäädäntö, ovat luonteeltaan sosiaalisia ja siten neuvoteltavia. Taiteessa rakenteiden sosiaalisuus korostuu erityisesti, sillä taiteen tuotantoa ja kysyntää muotoilevat taiteentekijät ja yleisöt aktiivisesti itse.

Suomessa valtion rooli taiteen tukemisessa on korostunut aina 1960-luvulta alkaen hyvinvointivaltion kehityksen myötä. Taiteen tekeminen alettiin tuolloin ymmärtää ansiotyöksi ja ammatiksi, joka ei ole typistettävissä kutsumukseksi tai elämäntavaksi. Taiteellisen työn erityispiirre kuitenkin on sen prekaari, epävarma luonne. Kun useimmissa ammateissa yksi keskeinen rakenne on työorganisaatio ja työsuhteella turvattava ansioperustainen työttömyysturva, taidealojen rakenteellinen ongelma on se, että ansioita on tyypillisesti hankittava useista eri lähteistä ja useimmiten lyhytkestoisissa projekteissa tai produktioissa itsenäisen yrittäjän statuksella. Monet taitelijat myös täydentävät ansioitaan tekemällä muita kuin oman alansa töitä. Siksi taidetta määrittäviä rakenteita ovat erityisesti sen rahoitus ja työntekijöiden sosiaaliturva.”

Rakenteet sisältävät ja käyttävät valtaa, toteaa Pauliina Hulkko.

Miten sinä määrittelet rakenteen, teatterityön professori Pauliina Hulkko?

”Rakenne, sellaisena kuin sen taiteen ja kulttuurin yhteydessä ymmärrän, tarkoittaa historiallisesti, ajallisesti ja kulttuurisesti määrittynyttä tapaa, muotoa ja järjestystä, jossa ja jonka varassa toimitaan. Se on yhteiseen päämäärään pyrkivien toimijoiden eri tavoin toisiinsa liittyviä toimintoja yhdistävä kehikko. Voisi väittää, että kaikkialla, missä ihmiset toimivat yhdessä, syntyy rakenteita. Rakenne muodostaa toiminnan materiaaliset ja ideologiset ehdot, se määrittelee ja säätelee ylläpitämäänsä toimintaa. Rakenteiden vaikutus ulottuu kuitenkin myös niiden ulkopuolelle. Rakenteet sisältävät ja käyttävät valtaa.

Usein rakenne on selkeästi hahmotettavissa oleva, tiettyä päämäärää silmällä pitäen perustettu, tunnistettu ja nimetty systeemi, laitos tai instituutio. Se voi kuitenkin olla myös avoimempi, löyhä toimintaympäristö tai vain joukko enemmän tai vähemmän sopimuksenvaraisia käytäntöjä, jotka yhdistävät tiettyjä ihmisiä ja toimijoita. Esiintyvissä taiteissa erityyppiset ja -muotoiset rakenteet elävät rinnan ja limittäin. Osa niistä on erikoistunut varsinaiseen taiteelliseen toimintaan, jotkut toimivat muun muassa taidekoulutuksen, taidepolitiikan, taiteen organisoinnin, tuotannon, rahoituksen ja välityksen piirissä.”

Mitä tutkit, kun tutkit taiteen, kulttuurin tai luovan työn rakenteita? 

”Taiteellinen tutkimukseni ei kohdistu varsinaisesti rakenteisiin (eikä työhön) sinänsä, sillä tutkin taidetta ja taiteen kautta. Toki rakenteet kuitenkin liittyvät siihen, mitä ja miten tutkin. Nähdäkseni ei ole olemassa pelkästään taiteellisia valintoja (tai rakenteita). Olennaista on, että kiinnitän aina huomiota myös rakenteeseen. Kenties yksi taiteellisen tutkimuksen tehtävistä onkin, että se pyrkii tunnistamaan, analysoimaan ja kyseenalaistamaan erilaisia vaikeasti hahmotettavia tai näkymättömissä olevia rakenteita sekä niiden vaikutuksia taiteessa ja yhteiskunnassa.”

Teatterialalla rakennemuutoksena voidaan pitää taiteentekijöiden vakinaisten vakanssien vähenemistä suhteessa freelancereiden määrän kasvuun, toteaa Kaija Rensujeff.

 Miten sinä määrittelet rakenteen ja rakenteet tutkimuskohteina, Taiken erityisasiantuntija Kaija Rensujeff?

”Rakenteet liittyvät kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan ja niiden avulla voidaan jäsentää toimintaan ja tekijyyteen liittyviä järjestelyjä ja muotoja. Taiteilijoiden asemaa tutkittaessa voidaan taideala omana toimialanaan erottaa muista toimialoista. Toisaalta taideala itsessään koostuu useista eri taiteenaloista, jotka eroavat rakenteellisesti mm. näiden osalta: taiteentekijöiden lukumäärä, ikä- ja sukupuolijakaumat, taiteentekijöiden, taideyhteisöjen ja taidelaitosten alueellinen sijoittuminen, taiteentekijöiden työmarkkina-asemat ja työttömyysaste, yhteisöjen valtionavustukset ja taiteentekijöiden apurahansaajat, koulutusasteet, tulonmuodostus jne.

Kuten eri toimialoilla yleensä, puhutaan myös taidealoilla muun muassa ammatti- ja koulutusrakenteesta, valtarakenteista, väestörakenteesta, palkkarakenteesta, alueellisista rakenteista ja elinkeinorakenteesta. Lisäksi puhutaan taiteen edistämisen rakenteista, rahoitus- ja tukirakenteista (julkinen ja yksityinen), välittäjärakenteista, työllistävistä ja tulonmuodostukseen liittyvistä rakenteista, tuotanto- ja levitysrakenteista sekä yleisörakenteista.

Kun rattaat pyörivät ja kaikki toimii hyvin, rakenteet jäävät usein huomaamattomina toiminnan taustalle. Nyt rakenteista puhutaan etenkin sen vuoksi, että taidealalla ja valtion taidehallinnossa yritetään löytää ratkaisuja mm. taiteilijoiden toimeentuloon ja työllistymiseen sekä yhdenvertaisuuskysymyksiin pitkälti rakenteellisista tekijöistä. Mitä tapahtuu veikkausvoittovarojen vähentyessä (julkiset rahoitus- ja tukirakenteet)? Ovatko vallitsevat rakenteet sinänsä tai rakenteelliset ongelmat pysyviä vai muutettavissa olevia? Ovatko rakenteet esim. sosiaalisiin konstruktioihin perustuvia tai perustuvatko ne lainsäädäntöön tai taidepoliittisiin päätöksiin? Onko mahdollista muuttaa rakenteita ja poistaa vallitsevia rakenteellisia epäkohtia? Mistä muutos suhteessa rakenteisiin voi lähteä?

Eräillä taiteenaloilla on tapahtunut viime vuosina globaali rakennemuutos. Etenkin kirjallisuuden ja musiikin alalla tulonmuodostukseen liittyvät rakenteet ovat mullistuneet suoratoistopalveluiden noustua valtavirtaan. Teosten leviäminen yleisön saataville on parantunut lähes räjähdysmäisesti, mutta teoksista saatavat tulovirrat taiteentekijöille ovat samaan aikaan tyrehtyneet. Alan toimijoiden mukaan uudistus on johtanut muun muassa siihen, että musiikin oletetaan olevan ilmaista. Teatterialalla rakennemuutoksena voidaan pitää taiteentekijöiden vakinaisten vakanssien vähenemistä suhteessa freelancereiden määrän kasvuun. Tämänkaltaiset rakennemuutokset taidealalla ovat olleet harvinaisia mutta mahdollisia, kuten nämä esimerkit osoittavat.”

Yhteiskunnalliset murrokset aiheuttavat rakennemuutoksia

Yhteiskunnan ja työelämän suuria murroksia ovat olleet Suomessa 1900-2000-luvuilla äänioikeus, työväenliike, maailmansodat, teollistuminen, maaseudun tyhjeneminen, kaupungistuminen, tietoyhteiskunta, globalisaatio, työvoiman vapaa liikkuvuus, digitalisaatio ja viimeisimpänä koronan tuoma etätyön yleistyminen.

Korona hiljensi kaupungin kadut ja toimistorakennukset. Suuri osa ihmisistä työskentelee kotoa tai kesämökiltä käsin. Etätyö tuli jäädäkseen ja se muuttaa työn tekemistä sekä suhtautumista työhön. Työnantajan direktio-oikeus etääntyy. Työnantajan vastuut eivät vähene, mutta työntekijöistä tulee itsensä johtajia ja itseohjautuvampia työssään. Työajoista tulee joustavampia ja ns. kokonaistyöaika-ajattelu lisääntyy.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen professori Heikki Hiilamo ennustaa, että helmikuussa korona hellittää, mutta samalla koemme konkurssiaallon. Hiilamon mukaan korona on hidastettu tsunami, joka tulee aiheuttamaan isojakin rakenteellisia muutoksia:

”Kärsijöitä tulevat Hiilamon mukaan olemaan ne alat, joihin rajoitustoimet ovat iskeneet pahimmin. Toisaalta uudet trendit luovat myös uusia kasvumahdollisuuksia. Iso kysymys onkin, muuttuvatko ihmisten käytös ja kulutustottumukset pysyvästi. Miten yleisesti etätyötä tehdään, tilataanko ruokaa edelleen suoraan kotiin ja siirtyykö ostosten tekeminen vieläkin enemmän verkkoon? Jäävätkö ihmiset ikuisesti kotisohvalle katsomaan tv-sarjoja sen sijaan, että he lähtisivät elokuviin, teatteriin, konserttiin tai keikoille?” (HS 25.1.)