Temen jäsenjärjestöjen puheenjohtajat tutuiksi, osa 5
Ammattijärjestötyö on jatkuvaa ja usein hidasta työelämän kehitystyötä. Lija Fischerin mielestä se on kuitenkin ihanaa.
Järjestötyö tuo energiaa, sanoo teatteriohjaaja Lija Fischer. Hän toimii ensimmäistä kautta Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit STODin puheenjohtajana pitkäaikaisen puheenjohtajan Anna-Maria Klintrupin seuraajana.
– Järjestötyö on ihanaa, vaikka se ei tekemällä lopukaan, Fischer sanoo.
Hän pitää erityisesti STODin ammatillisesta yhteisöllisyydestä, sillä ohjaaja toimii usein työyhteisössä ainoana ammattinsa edustajana. STODin tilaisuuksissa ja hallitustyöskentelyssä voi peilata omia kokemuksiaan kollegojen kokemuksiin ja todeta, että jotkut ongelmat liittyvät pikemminkin työnkuvaan ja rakenteisiin kuin henkilökohtaiseen suoritukseen.
– Kuten STODin hallituksen jäsen Minna Nurmelin on sanonut, kun tekee jotakin, niin oma voimattomuuden tunne pienenee. Se pätee etenkin ammattijärjestötyöhön, Fischer toteaa.
Vastakkainasettelu on turhaa
Työnantajat ja palkansaajat koetaan usein vastakkaisina voimina. Fischer pitää vastakkainasettelun rakentamista turhana.
– Kyllä työnantajakin on sen puolella, että työn tekeminen olisi hyvää. Usein sanotaan, ettei työnantaja välitä. Mutta ehkei työnantaja aina edes tiedä, mihin asioihin työntekijät haluavat parannusta, Fischer pohtii.
Hänen mukaansa STODin tehtävänä on haastaa työnantajaa, mutta yhteistyö ja keskustelu ovat usein hedelmällisempiä keinoja kuin nokittelu ja riitely.
– Isossa kuvassa me olemme työnantajan kanssa samalla puolella, sillä hyvät työolot mahdollistavat hyvän taiteen.
Parempi kommunikaatio haussa
Fischer perääkin työyhteisöihin avoimempaa kommunikaatiota. Hänen mukaansa erimielisyyksiä ei useinkaan tuoda esille konfliktien pelossa. Konflikti vie voimia, mutta antaa Fischerin mukaan mahdollisuuden muuttaa toimintatapoja.
Hän kertoo esimerkin omasta työstään, jossa työryhmän jäsen tuli kertomaan vasta jälkikäteen huonosta fiiliksestä, joka hänelle oli eräästä tilanteesta jäänyt ja jota hän oli potenut jo kolmannesta harjoituskerrasta lähtien.
– Ja sen jälkeen oli vielä noin 70 harjoitusta, jolloin hän olisi voinut kertoa vaikka kahden kesken, että hänelle jäi ikävä olo. Asian olisi voinut purkaa heti siinä prosessin aikana.
– Ei se ole ongelma, jos ollaan eri mieltä. Jos mennään lukkoon niin, ettei pystytä selvittämään jatkuvasti hiertävää asiaa, se on taiteellisessa työssä hirveän hankalaa ja olen huono kestämään sitä.
Fischer perää parempaa kommunikaatiota myös järjestötoimintaan.
– Ajamme hyviä työehtosopimuksia, parempia palkkoja ja työehtoja. Mutta joskus tuntuu, että pitäisi miettiä, onko vika ympäristössä vai omassa toiminnassa. Usein nimittäin etsitään vikaa ulkopuolelta, toisen ammattikunnan tekemisistä, työnantajasta tai työehdoista. Aina vika ei kuitenkaan ole työehtosopimuksessa tai olosuhteissa vaan omassa tavassa toimia ja kommunikoida, Fischer tähdentää.
Säästöjä väärästä paikasta
Työnantajan toimissa Fischer näkee kritisoitavaa silloin, kun se yrittää saada aikaan säästöjä palkkaamalla epäpätevää henkilökuntaa, kuten epäpätevän ohjaajan. Ammattilaisen osaamisella kuitenkin säästettäisiin aikaa ja rahaa.
– Osaava ammattiohjaaja osaa työskennellä niin, että sekä tuloksessa että työskentelytavassa on laatutae.
Ohjaajia leimataan Fischerin mukaan herkästi vain yhden tyylin osaajiksi, mutta ammattitaitoinen ohjaaja osaa tehdä esityksiä laajalla skaalalla.
– Teatterissa saatetaan ajatella, että jos halutaan näyttämölle komediaa, niin sitä ohjaamaan pitää palkata stand-up-koomikko. Ammattiohjaajat ovat kuitenkin laaja-alaisia osaajia.
Fischer itse on tehnyt monipuolisesti erilaisia esityksiä puheteatterista immersiivisiin esityksiin. Seuraavaksi hän tekee interaktiivista oopperaa yläasteikäisille.
Vapaa kenttä kroonisessa rahapulassa
Vapaalla kentällä asiat ovat toisin kuin vakiintuneissa taideorganisaatioissa. Fischeriä harmittaa vapaan kentän jatkuva rahapula. Taiteen tekeminen samaan aikaan rahan anomisen kanssa on kuormittavaa.
– Valtiolle muutama miljoona euroa on pikkurahaa, mutta taiteen kentällä sillä rahalla varmistettaisiin monen taiteilijan toiminta ja elinehdot, Fischer muistuttaa.
Häntä huolestuttaa vapaan kentän toimijoiden työhyvinvointi. Taidetta pyritään tekemään vähillä rahoilla, joita saadaan apurahoina. Täyttä anottua apurahaa myönnetään harvoin, joten esimerkiksi ohjaajat tekevät pitkää päivää ja venyvät moneen työhön markkinoinnista lattianpesuun. Riittävää määrää työntekijöitä ei ole varaa palkata.
– Vaihtoehtona on, että esitys jätetään tekemättä. Mutta totta kai taiteilijat haluavat toteuttaa esityksen vaikka sitten vähemmillä rahoilla. Vaikka puuttuva summa sitten kiskottaisiin tekijöiden selkänahasta.
Saa soittaa
Luottamustehtävää, kuten ammattijärjestön puheenjohtajan työtä, tehdään vapaa-ajalla ja lähes korvauksetta. Fischerin mukaan STODin tehtävänä on luoda yhteyksiä ja ammatillista yhteisöllisyyttä sekä ohjaajien että dramaturgien välille, olla mukana kulttuurikeskustelussa sekä luoda myös kansainvälisiä yhteyksiä.
Teme kattojärjestönä muun muassa neuvottelee työehtosopimukset. Seuraavissa TES-neuvotteluissa STOD pyrkii saamaan aikaan sopimuksen vierailevan dramaturgin työehdoista. Fischerin mukaan työnantajakin hyötyisi siitä.
Fischer toivoo, että STODin jäsenet eivät jäisi kysymyksineen tai ongelmineen yksin, vaan ottaisivat yhteyttä järjestön hallitukseen.
– Laittakaa meille viestiä. Soittakaa tai meilatkaa, puheenjohtaja yllyttää.
