Kirjoitan tätä Helsingissä asuvana, rovaniemeläislähtöisenä kansantanssijana, tanssinopettajana (AMK) ja tanssitaiteilijana, joka tanssii, esiintyy, koreografioi ja opettaa tanssitaiteen freelancerina, erityisosaamisenani suomalainen ja karjalainen kansantanssi. Sydämeni sykkii kovaa kansantanssille, jonka koen olevan iso osa identiteettiäni. Siksipä ”kansantanssija”-käsitteen laajentaminen onkin yksi keskeisimmistä taiteellisista tavoitteistani. Työssäni painotan kehollista kommunikointia, kansanperinteen itseisarvoa, kansanmusiikin ja kansantanssin yhteyttä, sekä tanssilajien välisiä jaettuja kohtaamispintoja.
Avaan usein suhdettani pohjoiseen ulottuvuuteen seuraavan esimerkin kautta: Kuvittele mielessäsi säätiedotus, jossa meteorologi käy läpi eri paikkakuntia tai kaupunkeja, kunnes säätiedotus päättyy sanoihin ”Lapissa sataa vettä”. Tässä kohtaa parahdan: puoli Suomea kuitataan yhdellä yksinkertaisella letkautuksella, ja toki mainittu säätilakin kuvaa kokemuksiani alueeseen kohdistuvista asenteista. Varmaankin on niin, että ”Lapissa sataa vettä” -kuvausta tarkempaa erittelyä Portugalin kokoisesta alueesta ei tarvita, koska ”eihän siellä ketään ole”.
Säätiedotustarinani on tietenkin kärjistetty esimerkki todellisuudesta, mutta se kuvaa hyvin omaa suhdettani Pohjois-Suomen huomioimiseen. Samaa tarinaa jatkavat loputtomat kertomukset esimerkiksi Lappiin lomalle lähtemisestä, kun todellisuudessa tarkoitetaan vain joko Kittilää, Kuusamoa, Inaria, Rovaniemeä, Oulua tai Ranuaa. Pohjois-Suomi näyttäytyy yleisessä keskustelussa yhtenä isona tasaisena tilana, jonka sisällä ei ole erillisiä alueellisia kulttuureja. ”Raja-alueilla” toimivat taiteilijat tai muutoin näiden alueiden hyväksi vaivaa näkevät toimijat jakavat siinä mielessä yhteisen kokemusmaailman, että he kaikki voivat oikeasti kuvitella, millaisin reunaehdoin heidän kollegansa työskentelevät, samalla kun tilanteet voivat olla keskenään kovinkin erilaiset.
Tunnustan: nykyisin pääkaupungissa asustelevana tuntuu todella tylsältä kuunnella ironisen sävyisiä heittoja ”Mites siellä Helsssssssingissä?”, sillä samalla kun luovin ja kotoudun parhaani mukaan nykyisellä asuinpaikallani, yritän silti pitää yllä joitain kytköksiä pohjoiseen. Onhan pohjoisuus osa identiteettiäni, tai ainakin haluaisin näin olevan. Onneksi kyselijät eivät niinkään ole muita tanssin vapaan kentän toimijoita, vaan enemmänkin omia sukulaisia, mutta myös ajoittain vanhempiin sukupolviin kuuluvia kollegoita. Ironia tai sarkasmi yhdistettynä olettamuksiin tuntuvat todella nihkeiltä. Pääkaupunkiseudusta sen ulkopuolelta puhuttaessa ärsyttää vastaavanlaisesti oletukset ”etelästä ja eteläläisistä” sekä heidän toimintakentistään. Suunta on kuitenkin näissä kuittailuissa enemmän ”punch up”, joten ehkä ison kaupungin litistäminen oletuksilla on hyväksyttävämpää kuin, hmmm, maaseudun/raja-alueiden/isojen kaupunkien ulkopuolisten seutujen mitätöinti tyhjäksi ”ei kenenkään maaksi”.
Säätiedotuksessa kuvaamani asenne toistuu myös sään ulkopuolisilla elämän osa-alueilla. Toistuvasti kohdattuna asenne saa aikaan sen, että tulee esittäneeksi seuraavat kysymykset: Voiko kaukana isoista kaupungeista olla kunnianhimoista taidetta ja kulttuuria? Onko toiminnalla suurtakaan merkitystä, jos se tavoittaa ”vain alueen asukkaat”? Kyseessä on lopulta vanha mietintä puusta, joka ehkä kaatuu metsässä, vai kaatuuko sittenkään, jos kukaan ei ole sitä kuulemassa.
Tiedän, että Pohjois-Suomessa tehdään kunnianhimoista taidetta, niin suuremmilla kuin pienemmillä paikkakunnilla. Mutta, kenen tai keiden tietoon sen pitäisi tulla ollakseen huomionarvoista? Tästä seuraa jatkokysymyksiä. Miksi aikaisemmin mainitsemani ”alueen asukas” paikkakunnasta riippumatta uhkaa muuttua mielikuvissa jotenkin… vähäpätöisemmäksi yleisöksi? Vai tarvitseeko taiteen tekijän tulla muun ja muualla sijaitsevan taidekentän validoimaksi, jotta taide voisi olla kunnianhimoista, tavoitteellista ja ehkä korkeaa, toisin sanoen sitä kuuluisaa ”kansainvälisestikin kiinnostavaa”? Pohjois-Suomessa ajatus kansainvälisyydestä on lähes itsestään selvä, kiitos Norjan, Ruotsin ja Venäjän kanssa jakautuvien rajojen, sekä niiden yli arkisestikin tapahtuvan yhteistyön ja jaetun elämän. Kansainvälisyydestä puhuttaessa ei voi kuitenkaan ohittaa alueella tapahtuvaa matkailutoimintaa, jonka vaikutukset ovat sekä positiivisia että negatiivisia. Toivottavasti kestävän matkailun periaatteita pystytään toteuttamaan ripeästi entistä laajemmassa mittakaavassa.
Pohjois-Suomen, ja muiden ”reuna-alueiden”, taide ja kulttuuri, tai oikeastaan mikään muukaan elämä eivät saavuta isoja medioita, jotka Etelä-Suomesta käsin hoitavat koko valtakunnan uutisoinnin. Tästä seuraa kiusallinen, itseään ruokkiva vääristymä siitä, että Pohjois-Suomessa ”ei tapahdu mitään”. Olen tuskallisen tietoinen siitä, että Yleisradion Ylen aamussakin tilaa saavat etupäässä pääkaupunkiseudun toimijat. sillä onhan kiistatta logistisesti helpompaa tuoda studioon taiteilija kymmenen kuin tuhannen kilometrin päästä.
On väärin ajatella, että Pohjois-Suomessa ei tapahdu mitään, saatikka että pohjoisessa ei olisi tanssista kiinnostuneita ihmisiä. Tanssikulttuurin tilaisuuksiin ihmiset ovat valmiita kulkemaan pitkiäkin matkoja. Vanhemmat kuljettavat lapsiaan tanssiharjoituksiin vuoroviikoin, tarvittaessa jopa yli 200 kilometrin päähän. Yleisö kulkee kaupungista tai kirkonkylästä toiseen hyvän esityksen perässä. Se ei mielestäni kerro sankariudesta tai esiintyjiin erityisen empaattisesti suhtautuvasta ihmisestä, vaan siitä, että kulttuurinnälkää todellakin on. Potentiaalisia uusia yleisöjäkin löytyy, ja heidät varmasti tunnistavat parhaiten alueilla ympärivuotisesti toimivat tekijät. Toivottavasti Oulun asema vuoden 2026 kulttuuripääkaupunkina todentaa myös tämän. Keskustelu rakenteista on aivan toinen juttu, ja tätä avaa tässä Liitos-lehdessä hyvin Titta Court omassa kirjoituksessaan.
Junan viemän ratkaisut
Avautuminen on osoitus siitä, että asia on tärkeä; pohjoinen ulottuvuus ja maantieteellinen tasa-arvo tuntuvat tärkeiltä. Suurin ja samalla katkeran suloinen oivallukseni on ollut, että omien mielikuvieni rovaniemeläinen kulttuurielämä perustuu kymmenisen vuotta vanhaan muistikuvaan, ja että ymmärrykseni viimeisimmästä opiskelukaupungistani Oulusta on hapartuvaa. Osaltaan etäisyyden ongelman ratkomisessa auttaa osallisuus Barents Dance Network Suomessa. Minulle BDNSuomi on merkityksellinen niin kutsutusti junan viemän näkökulmasta: asun Helsingissä, mutta BDNSuomi on yksi keino monien joukossa olla osa pohjoista tanssinkenttää ilman, että tulen joko tehneeksi oletuksia alueen nykyisestä tilanteesta vain omien muistikuvieni pohjalta tai ohittaneeksi nykyisin alueella toimivien kollegoiden todellisuuden ja tilanteet. Toivoisin, että osaisin tulla eri alueiden tiloihin ja tilanteisiin joko ilman olettamuksia tai vähintäänkin tietoisena omista ennakkokäsityksistäni.
Barents Dance Network Suomi – tanssi tulee pohjoisesta
Barents Dance Network Suomi, eli tuttavallisemmin BDNSuomi, on avoin verkosto, jonka jäseniä yhdistää halu edistää pohjoisen tanssikentän toimintaedellytyksiä. Jos tunnet samansuuntaista kiinnostusta, niin lämpimästi tervetuloa mukaan! Verkosto toimii tanssitaiteen aseman ja tanssin ammattilaisverkostojen vahvistamiseksi Pohjois-Suomessa sekä koko Barentsin alueella. BDNSuomi onkin osa kansainvälistä Barents Dance Networkia.
Minulle BDNSuomi on merkityksellinen niin kutsutusti junan viemän näkökulmasta: asun Helsingissä, mutta BDNSuomi on yksi keino monien joukossa olla osa pohjoista tanssinkenttää ilman, että tulen joko tehneeksi oletuksia alueen nykyisestä tilanteesta vain omien muistikuvieni pohjalta tai ohittaneeksi nykyisin alueella toimivien kollegoiden todellisuuden ja tilanteet
Barentsin alueella toimivat tanssitaiteilijat perustivat Barents Dance Networkin kehittääkseen rajat ylittävää yhteistyötä. Verkosto aloitti toimintansa vuonna 2002, ja sen juuret ulottuvat aina 1990-luvun alkupuolelle. Jäseninä BDN:ssa on tanssitaiteilijoita, tuottajia ja muita kulttuurialan toimijoita Suomen lisäksi Pohjois-Ruotsista, -Norjasta ja -Venäjältä. Puheenjohtajamaana toimii tällä hetkellä Suomi.
BDNSuomi puolestaan on Pohjois-Suomessa toimivien freelance-tanssitaiteilijoiden ja taideorganisaatioiden vuonna 2019 perustama työryhmä. Työryhmän tavoitteena on vahvistaa tanssitaiteen asemaa Pohjois-Suomessa sekä edustaa pohjoisen Suomen tanssitaidetta laajemmin Barentsin alueella. BDNSuomi edustaa jäseniään muun muassa Barents Dance Networkin kokouksissa ja tukee yhteistyöverkostojen kehittymistä niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisesti.
Sekä Suomen verkoston että koko Barentsin alueen verkostojen jäsenet pääsevät luomaan yhteyksiä muiden alueella toimivien ammattilaisten kanssa. BDNSuomi tarjoaa jäsenilleen säännöllisiä yhteisiä treenejä ja tapahtumia niin etäyhteyden kautta kuin livenä. BDNSuomi kokoontuu etäyhteydellä noin kerran kuussa. Lisäksi verkoston jäsenillä on mahdollisuus saada näkyvyyttä omille projekteilleen BDNSuomen Instagram-tilillä. Kaiken keskiössä on tavoitteena nostaa tanssin ammattilaisten profiilia Pohjois-Suomessa ja kehittää elinvoimaista pohjoista tanssin kenttää kestävällä tavalla. Verkostoon kuulumalla saa mahdollisuuden yhdessä ideoimiseen ja tapahtumien järjestämiseen alueella.
BDNSuomen toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, joten jokaisen jäsenyys on luonnollisesti omannäköisensä. Vapaaehtoisuuten pohjautuvana, toiminta muovautuu tekijöidensä näköiseksi ja tekijöidensä tarpeisiin. Kokouksissa on muun muassa keskusteltu ajankohtaisista teemoista ja taiteilijoita pohdituttavista aiheista, suunniteltu yhteisiä tapahtumia, tanssittu yhdessä arvostaen tanssin kautta tapahtuvaa tutustumista sekä pohdittu suuria linjoja niin suhteessa Pohjois-Suomeen kuin koko Barentsin alueeseen. BDNSuomen toiminta nojaa vastavuoroiseen jakamiseen ja rentoon ilmapiiriin
Viimeisimpiä yhteisiä tapahtumia ovat olleet Stay Cool Inarissa vuonna 2020, kuluvan vuoden kevään Stay Cool online sekä Stay Cool Oulussa marraskuussa 2021. Näiden taiteilijoiden keskinäiseen tietotaidon jakamiseen perustuvien tapahtumien tavoitteena on tukea pohjoisten toimijoiden ammatillista kehitystä sekä luoda vahvoja yhteistyöverkostoja taiteilijoiden välille.
BDNSuomen kuukausittaiset kokoukset on maailmantilastakin johtuen pidetty etänä, mikä on ollut luontevaakin, sillä välimatkat voivat olla useita satoja kilometrejä. Etäilystä tuskin kukaan nauttii enempää kuin jaetusta fyysisestä tilasta, mutta verkosto, joka levittyy laajalle maantieteelliselle alueelle, kiistatta hyötyy etäkokouksista. BDNSuomen parissa toimii tanssintekijöitä muun muassa Oulusta, Sodankylästä, Kajaanista, Rovaniemeltä, Torniosta, Inarista ja Pohjois-Norjasta. Osa verkostossa olevista asuu vakituisemmin esimerkiksi Turussa, Joensuussa tai Helsingissä, joidenkin sydän sykkii Ylitorniolle tai Ranualle. Kaikkia yhdistää halu toimia pohjoisen tanssin hyväksi, sillä #tanssituleepohjoisesta.
Lisätietoja: BDNSuomi Instagramissa nimellä @BDNSuomi