Kirjoittajat ovat Helsingissä ja Itä-Suomessa vaikuttavia tanssitaiteilijoita, jotka ovat pohtineet marginaalin käsitettä eri asennoissa.
Tanssitaiteilijana marginaalissa kirjoitan vatsalla maaten kovalla kalliolla, kyynärpäät vasten paljasta kiveä ja aurinko paistaa, lämmittää voimakkaasti kasvoja, tekee ruudun katselemisesta haastavaa. Asento, jossa kirjoitan, on melko epämukava, joten vaihdan pian toiseen, palaan sitten kuitenkin taas samaan. Kallio ei muovaudu ruumiini asentoon, vaan minun on sopeuduttava sen muotoon. Tai ehkä se muovautuu, mutta niin hitaasti, etten ehdi huomata. Ihmisenä en voi viettää tässä satoja, tuhansia tai miljoonia vuosia odottaen, vaan keinoni sopeutua on muuttaa asentoa nopeasti. Minulla on eri aika. Laskeudun lähemmäs kalliota, pää jää ruudun korkeudelle. Ruudun taustalla näen kaislikon ja sen takana meren, jossa on pian käytävä vilvoittelemassa.
Asentoni suhteessa tanssin kenttään tuntuu tästä asennosta käsin absurdilta, työnteko kaukaiselta. Asenteeni on epämääräinen, varovaisen toiveikas, kaikkea muuta kuin kallion kestävä. Muutan jälleen asentoa ja asetan tällä kertaa kyynärpäät alle kannattelemaan ylävartaloa, nyt vähän lähemmäs toisiaan tavoitellen pehmytkudosta luiden sijaan vasten kovaa kalliota. Sitten laskeudun taas alas, kurkistan läppärin takaa toisia rannalla makaavia ihmisolentoja, jotka vaihtelevat asentoja. Toiset ovat löytäneet mukavan makuuasennon ja pysyvät siinä pidempään, toiset pakkaavat jo tavaroitaan ja tekevät lähtöä. Toisiin asemiin, toisiin hommiin. Lajityypilliset mukavat asennot: puolimakuu, istuma-asento jalat koukussa käsiin nojaten, kylkiasento ja makuu kädet pään takana.
Aina muodissa
Marginaali on muodissa. Marginaali on muotissa. Marginaali on muokattavissa. Marginaali on mainittavissa. Marginaali on monikossa. Marginaali on kuhmolaiset diskurssit. Marginaali on montussa. Marginaali on arkinaalista. Marginaali on anarkoaalista. Marginaalista voit lukea oleellisimman, eli palautteen ja korjaukset.
Tanssijana toimiminen tässä yhteiskunnassa on marginaalista, ansionsa tekeminen ainoastaan tanssilla on vielä marginaalisempaa. Kuka kuuluu tanssin kentän marginaaliin? Kuka haluaa kuulua marginaaliin? Marginaaleja on monia ja erilaisia, ja se usein määrittyy suhteessa valtavirtaan. Marginaali tuottaa seuraavaa valtavirtaa, joten sinne kuuluminen on aina muodissa.
Olenko marginaalissa, jos minulla on paikka, jonne mennä aamuisin, ihmisiä, jotka välittävät ja joiden puoleen voin kääntyä? Kuulunko marginaaliin – johonkin parempaan sellaiseen – jos opiskelen Taideyliopistossa?
On kupillinen kahvia, taskurahka ja päärynämehu 2,5 desilitraa.
On helpompaa työskennellä tanssijana Uudenmaan ulkopuolella, sillä siellä kaikki taidetyö on joka tapauksessa marginaalista verrattuna pääkaupunkiseutuun. Marginaalissa on hyvä, jos on jotain mihin mennä ja samalla jotain mistä olla poissa, jotain mistä olla lomalla, jotain mihin palata. Jos on jotain mitä odottaa, on joku joka odottaa. Jos on kokemus siitä, että olen tervetullut ja toivottu, tarpeellinen ja haluttu. On kupillinen kahvia, taskurahka ja päärynämehu 2,5 desilitraa. On mukava peti ja hyvä lämpötila nukkua.
Marginaali elelee pienillä tarpeilla, kotikutoisilla viritelmillä, tuntuu elämältä ja maistuu roudaukselta. Kaljapalkalla kaveri kuvaa jotain ylös, jolla lähden taas uudestaan hakemaan töitä ensi vuodeksi. Näin muuten unta, että mulla oli kolme apurahaprojektia valmistumisen jälkeiselle ajalle. Oikeasti ei oo, tai on yksi, sellainen kuukauden juttu. Kun joku kysyy ootko lomalla vai töissä, vastaus on vähän epäselkeä. Tavallaan työttömänä tai toisaalta freelancer, että koko ajan tässä värkkäillään ja sit on sellaisia juttuja aina välillä, joista saattaa seurata juttuja ja toisinaan palkkatulojakin. Se on..tiedätkö, kun jotain tapahtuu jossain ja se vie jonnekin?
Laidoilla laiduntamisen nautinto
Marginaalissa minä nautin ystävistäni, yhteisöstäni ja kollegoistani. Nautin vapaasta tahdosta, haluista ja seikkailusta. Nautin alenevasta tulosvastuusta, kyhäilystä, yhteisön tuomista resursseista, kekseliäisyydestä, yltäkylläisyyden puuttumisen tuomasta jatkumosta ja voimasta. Marginaalissa voi vaihtaa asentoa. Siellä on tilaa runolliselle olemassaololle, jossa mielikuvat ovat osa dynaamista todellisuutta ulos itsestä kohti yhteyksiä. Se on vaihtoehto aika ajoin esiintyvälle lattealle mitäänsanomattomalle yksilökeskeiselle todellisuudelle.
Haluan laiduntaa marginaalissa ja hakeutua koko ajan sellaiselle alueelle, jossa vielä vihannoi ja johon valtavirran kontrolli ei yllä. Se tarkoittaa, että on pysyttävä laidalla, valittava seuransa ja kulutustuotteensa; suosittava runsasta lajistoa, rönsyävää ja röyheilevää, jopa tursuilevaa moniäänisyyttä. Marginaalissa tursuiluun tarvitaan jatkuvaa liikettä, jatkuvaa pusertautumista, suurustamista, reseptien uudelleen käsittelyä, välivuosia kasvuston kehityksessä, jopa sukupuuttoa ja lajien välistä fuusiota. Tarvitaan solmulle hakeutunutta solukkoa ja asiantuntijoita avaamaan niitä. Tarvitaan muita resursseja kuin raha, sillä rahan puute taitaa olla yksi puristavista tursuilua edistävistä voimista. Jos on resursseja, jotka eivät ole riippuvaisia rahasta, on pusertautuminen ja vastavirtaan uiminen mahdollista. Ilman niitä marginaalisuus on vain vaivalloista tarpomista. Marginaaliin liittyy nautinto, jota ei ole saatavilla sen ulkopuolelta. Vaikuttavimmat tanssikokemukset eivät ole tapahtuneet isoilla lavoilla, suurissa tuotannoissa, vaan jameissa, bileissä, piilossa, pienesti laumalle näkyen, minulle koko maailman muuttaen.
Huolen pidot
Vaikka tätä kirjoittaessa hakeudun makuuasentoon tai istumaan mukavasti kahvilan pöydän ääreen, marginaalissa tosi harvoin maataan. Siellä usein vilistään, kuhistaan ja ponnahdetaan. Marginaalinen joukko voi olla tiivis ja voimakas, utelias ja kimmoisa. Järjestäytynyt ja orgaaninen, yksilön voimavaroja hyödyntävä. Ihanteellinen ja empaattinen. Koen, että tällainen joukko lähti liikenteeseen elokuussa 2024, kun Outokummun tanssin koulutusohjelma ja kulttuurialojen opiskelijoiden aloituspaikat suunniteltiin pudotettavan nollaan. Suunnitelmasta tiedotettiin vain muutama päivä ennen päätöstä. Tieto aktivoi nopeasti tuhansia ihmisiä Euroopan laajuisesti kirjoittamaan adressia lakkauttamista vastaan, järjestämään mielenilmauksen Joensuussa ja ottamaan yhteyttä päättäjiin koulutusohjelman säilyttämisen puolesta. Tanssin ja muiden kulttuurialojen aloituspaikat Outokummussa pelastuivat, ja se oli marginaalin joukkovoiman ansiota. Muutaman lähes vuorokauden ympäri jatkuneen työpäivän jälkeen ymmärsin jälleen paremmin aktivismia kokopäivätyönä. Asioiden eteen työskentely ja niiden esille tuominen vievät aikaa ja resursseja.
Marginaalissa, jossa löydämme toisemme, on toivoa. Marginaalissa, jossa jää yksin, ei ole.
Marginaalia yhdistää uhka, joka pitää sitä yllä. Jatkuva uhka olemassaololle tekee marginaalista marginaalia. Siellä on pidettävä toisista huolta, sillä valtavirta ei sitä automaattisesti tee. Huolenpito piirtyy näkyväksi kriisissä. Huolenpito mahdollistaa voimaa, jota ei valtavirralla ole. Marginaalissa, jossa löydämme toisemme, on toivoa. Marginaalissa, jossa jää yksin, ei ole. Mielikuvissani huolen pidot ovat juhlat, joissa huolet hulmuavat tuulessa, liukenevat ja muuttuvat koko yön kestäviksi tansseiksi hiekkarannalla. Keskiyöllä kuu nousee oranssinpinkinpunaisena pallona laineiden horisontista ja matkustaa veden yllä kohti aamua.
Asentona lepo
On otettava asento, jotta voi muuttaa asentoa. On tunnistettava asentonsa ja suhteutettava se toisten asentoihin. Asennossa on jatkuva liikkeen potentiaali, jatkuva mahdollisuus olla toisten kaltainen tai asettua heitä vastaan. Ympäristö määrittää sopivat asennot, ja niiden mahdollisuudet ovat moninaisemmat, jos on asemaa.
Marginaalin asento kääntyy päässäni ylösalaisin, kun alan miettimään, missä on keskusta ja missä laidat. Helsingin Kaupunginteatterin kuukausipalkkaiset tanssijat työterveyseduilla ja säännöllisillä lomilla ovat osa marginaalia, mutta sellaista, joka on helppo käsittää, nähdä ja hyväksyä. Oma olemiseni ja tekemiseni on kuitenkin epämääräistä, lokeroimatonta kiteisen todellisuuden pöyhintää, pikkareiden paukuttelua, hikisten treenisukkien humpsuttelua, jotka niin itsestäänselvinä otetaan.
Henkilö pikkuhousuissa ja t-paidassa raitiovaunussa tulkitaan helposti marginaaliin kuuluvaksi, mutta lavalla asu on esiintymisasu. Marginaalisuutta signaloidaan taidetukalla, erikoisella sukunimellä, asemoinnilla tilassa, bleachatuilla häpykarvoilla tai jollain ongelmalla. Onko marginaalilla aina ongelma?
Ongelma on nyt tässä se marginaali. Se juilii mielen ja ruumiin reunoja. Sen ongelma on olla keskiössä. Marginaalinen paistattelee huomion keskipisteenä kuin kolmevuotias lapsi, jolle se on kehityksen kannalta tärkeää, mutta entä taiteen kannalta? Olen keskiö, jos asetun sellaiseksi. Ajatus kuulostaa uhma-ikäiseltä lapselta, jonka todellisuuden käsitys perustuu siihen, että kaikki tapahtumat koskevat itseä ja pyörivät sen ympärillä. Mutta onko näin? Ei välttämättä. Me, tanssin kenttä yhteiskunnassa, olemme omanlaisemme keskiö, elämän lähde, sykkivä voima, pakopaikka, inspiraatio ja lepotauko.
Mitä jos piirretään marginaali keskelle, sijoitetaan se vähän toisaalle, niin voidaan nähdä tila itsessään?
Me haluamme tulla nähdyksi sellaisella tavalla kuin itse haluamme, vaikka se on stressaavaa. Koskaan ei voi tietää, mitä ihmiset oikeasti näkevät. Haluamme tulla nähdyksi pikkareita paukutellen, piukoissa paikoissa ja nenäonteloita myöten. Haluamme tulla nähdyiksi sellaisina kuin emme olisi uskoneet voivamme tulla nähdyiksi. Emmehän me muuten olisi olemassa.
Kyljelle kallellaan
Joskus tanssin absoluuttisen elämäntotuuden perässä etsien optimaalista asentoa, tajuten ettei sitä ole. Asiat ovat jatkuvassa liikkeessä, ainut todellisuus on muutos ja liike. Nyt-hetki on jo pian äskeinen. Sitten tulee uusi nyt. Tästä näkökulmasta todellisuus avautuu minulle niin, ettei tanssin kentän keskiötäkään ole olemassa. Ei ole keskiötä, ei ole laitamia, ei ole stabiileja teräviä nurkkauksia. On turhaa juosta asioiden perässä.
Seuraava asentoni olkoon siis kylkiasento, sillä suoli asettuu siinä suhteessa painovoimaan niin, että ilman on helpompi kulkeutua ulos systeemistä. Kylkiasentoon asetetaan myös ihminen, joka on vaarassa tukehtua omaan oksennukseensa. Hyvä asento, mutten viihdy siinä kauaa.
Kirjoittajista
Anniina Dyster on paitsi tanssitaitelija, myös innokas avantouimari ja telmijä. Dyster on työssään kiinnostunut hikisestä fyysisyydestä, pop-kulttuurilla leikittelystä nykytanssin näyttämöillä sekä tilanteiden ja tilojen luomisesta liikkeelle, äänelle ja kohtaamisille. Tällä hetkellä hän syventää omaa praktiikkaansa Taideyliopiston opinnoissa.
Hanna Heino on helsinkiläinen Pohjois-Karjalan pehmittämä tanssintekijä ja kirjoittaja, joka etsii eksymistä ja on kiinnostunut orgaanisesta liikkeestä epäjohdonmukaisessa ihmisyydessä. Tanssin lisäksi hän toimii Toisissa Tiloissa kollektiivissa, tekee rapmusiikkia (Oh Ah Nainen) ja opiskelee viittomakielen tulkiksi.
Olemme työskennelleet yhdessä valmistuttuamme Outokummun tanssikoulutuksesta ja kollektiivinen kirjoittaminen on ollut merkittävä osa tanssipraktiikkaa. Meitä yhdistää työn ja tanssipraktiikoiden lisäksi intohimoinen suhde saunomiseen ja uimiseen, sekä ihmisten tarkkailuun huoltoasemilla.
Tanssitaiteilijan asennot on kirjoitettu yhteiskirjoittamisen prosessina, minää häivyttäen.