Valmistun kesäkuussa 2024 Lapin yliopiston Taiteen asiantuntijuuden maisteriohjelmasta. Pro gradu-tutkielmani käsittelee tanssin vapaan kentän ammattilaisten tekemää tulotonta työtä. Työpäiväkirjamuotoisen aineiston tuottamiseen osallistui kahdeksan taiteilijaa, jotka dokumentoivat puolen vuoden ajan tanssin ammattityöhön käyttämäänsä aikaa. Olen muuntanut kokonaistyöajasta eritellyt tulottomat työtunnit apurahaksi ja palkoiksi, sekä tehnyt yleistyksen koskemaan Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat STST:n jäsenistöä. Seurantajakson aikana osallistujat tekivät yhteensä lähes 67 täyttä työviikkoa tulotonta ammattityötä. Tulolajista ja näkökulmasta riippuen osallistujat antoivat puolen vuoden aikana n. 30 000 – 50 000 euron rahallisen panoksen suomalaisen taide-elämän ylläpitoon. Yleistettynä STST:n jäsenistöön havaitaan, että vapaan kentän tanssitaiteilijat rahoittavat tulottomana työnä suomalaista taide-elämää 8,4 – 13,6 miljoonalla eurolla vuodessa.
Tutkielmani aineisto tukee käsitystä, jonka mukaan tulottoman ammattityön tekeminen on keskeinen osa suomalaisen vapaan kentän tanssitaiteilijoiden työelämää. Samaista tulotonta työtä tehdään merkittävän suuria määriä ja sen tekeminen on edellytys ei vain ammatissa toimimiselle vaan koko tanssin kentän ekosysteemille. Vapaan kentän lisäksi alan omien esitysrakenteiden toiminta on riippuvainen taiteilijoiden tekemästä tulottomasta työstä. Tilanteen epäoikeudenmukaisuutta lisää se, että esitysrakenteet työllistävät hallinnollista henkilökuntaa ja suunnittelijoita työelämän normin mukaisissa työsuhteissa, työsuhdeperustaisine etuineen kuten lomat, työterveyshuolto, työssäoloehdon kertyminen sekä eläkekertymä, samalla kun rakenteeseen sisältöä tekevät taiteilijat jäävät mainittujen etujen ulkopuolelle.
Aineisto
Tutkielmani aineistonkeruuseen osallistuneet taiteilijat tekivät puolen vuoden seurantajaksolla 2467 tuntia tulotonta ammattityötä, mikä vastaa n. 42 % tehdyn ammattityön kokonaismäärästä. Aineistossa tulottoman ammattityön mediaani on 262,6 h, joka kokoaikatyöksi muunnettuna vastaa n. 7 viikkoa. Vaihteluväli jolle mediaani sijoittuu on 4 – 711,75 tuntia. Tulottoman työn määrään vaikuttivat esimerkiksi seurantajakson ajalle saadut apurahat. Vain 4 tuntia tulotonta työtä tehnyt henkilö sai koko seurantajakson ajan henkilökohtaista työskentelyapurahaa ja sääteli työaikaansa niin, että se tasoittui 37,5 tuntiin viikossa. Haastattelussa hän vastasi, että ilman apurahaa hän olisi varmasti tehnyt tulotonta työtä vaikkakaan ei täyttä työaikaa vastaavaa tuntimäärää.
Aineiston analyysissa käytetyt muuttujat
Muunnan aineistossa esiintyvän tulottoman työn määrän Taiken myöntämää valtion taiteilija-apurahaa sekä Teatterialan työehtosopimuksen mukaista vierailevan tanssijan minimipalkkaa vuonna 2023 vastaaviksi summiksi. Taiken apurahan kuukausittainen keskiarvo vuonna 2023 oli 2128,96€/kk ja vierailevan tanssijan minimipalkka 2575,92 €/kk. Käsittelen palkaksi muunnettua tuloa sekä tulonsaajan että maksajan näkökulmista.
Palkaksi muunnettuun tulottomaan työhön on lisätty työnantajan maksamat keskimääräiset sivukulut vuoden 2023 tasossa. Sivukulut on laskettu myös pienimpään tuloksi muunnettuun summaan 8,6 €/kk vaikka se jää TyEL-ansion alarajan alle. Työnantajakulut eivät ole yksiselitteinen asia vaan niihin vaikuttavat mm. työntekijän ikä. Vuonna 2023 lakisääteisten sivukulujen keskimääräinen osuus oli noin 21,09 %. (Accountor, 2023) Lisäksi työnantaja maksaa Teatterialan työehtosopimuksen mukaan 12 % lomakorvausta. Yhteensä työnantajan sivukulut ovat 33,09 %. Lomaraha 12 % esiintyy myös palkansaajan näkökulmasta tehdyssä laskelmassa.
Toisin sanoen, seurantajakson aikana kahdeksan taiteilijaa antoi tulonmenetyksenä yhteiskunnalle lahjaksi 31 934,4 – 43 275,5 euroa.
Käsittelen tulottoman työn määrää yhteiskunnan normin mukaisella kuukausitasolla. Käytän Verottajan mallia, jonka mukaan kuukaudessa on keskimäärin 22 työpäivää. Työpäivän yksikkönä käytän Teatterialan työehtosopimuksen tanssijoiden ja sirkustaiteilijoiden työaikaa 7,5 h/päivä. Näin kuukauden kokonaistyöaika on 165 h. Teatterialan työehtosopimuksen § 26, kohta 1. määrittelee taiteellisen ja itsenäisen työn näytäntövuosittaisen työtuntimäärän tasoittuvan keskimäärin 38 ¼ tunnin viikoittaiseen työaikaan (Teatterialan työehtosopimus 2022 – 2024, s. 25). Pitäydyn Verottajan mallissa selkeyden ja vertailtavuuden vuoksi 45 minuutin säännöllisen työajan heitosta huolimatta. Kun aineistossa esiintyvä tulottoman työn kokonaismäärä 2467 tuntia jaetaan kuukauden kokonaistyöajalla 165 tuntia, saadaan tulokseksi n. 15 täyttä kuukautta työaikaa.
Löydökset
Apurahaksi muunnettuna aineistonkeruuseen osallistuneet taiteilijat tekivät seurantajaksolla 31 934,4 euron arvosta työtä. Työehtosopimuksen mukaiseksi palkaksi muunnettuna vastaava summa olisi 38 638,8 euroa (brutto), minkä lisäksi palkansaajalle olisi maksettu lomakorvaus 12 %, n. 4636,7 euroa. Toisin sanoen, seurantajakson aikana kahdeksan taiteilijaa antoi tulonmenetyksenä yhteiskunnalle lahjaksi 31 934,4 – 43 275,5 euroa.
Mikäli saadut summat jaetaan tasan kahdeksan osallistuneen taiteilijan kesken tulee niistä 3992 € tai 5409 €. Vaikka asia ei ole kokonaisuutena aivan näin yksioikoinen, voidaan todeta, että jokainen aineistonkeruuseen osallistunut taiteilija maksoi puolen vuoden seurantajaksolla oman työnsä tekemisestä tulonmenetyksenä.
… jokainen aineistonkeruuseen osallistunut taiteilija maksoi puolen vuoden seurantajaksolla oman työnsä tekemisestä tulonmenetyksenä.
Apurahaksi muunnettuna vähimmällä päässeelle taiteilijalle työnteko maksoi tulonmenetyksenä noin seitsemän euroa kuussa, kun taas heti hänestä seuraavalle tanssin ammattityön tekeminen maksoi n. 320 € kuussa. Asteikon yläpäässä kaksi vastaajaa maksoi työpanoksena työnteostaan yli 1000 € kuukaudessa. Palkaksi ja lomakorvaukseksi muunnettuna vähimmällä päässyt taiteilija maksoi työnsä tekemisestä tulonmenetyksenä noin 10 euroa kuussa, kun taas heti hänestä seuraavalle työnteko maksoi noin 433 € kuussa. Eniten tulotonta työtä tehnyt maksoi työpanoksena työnteostaan yli 2000 € kuukaudessa.
Eniten tulotonta työtä tehnyt maksoi työpanoksena työnteostaan yli 2000 € kuukaudessa.
Työnantajan näkökulmasta ja palkan sivukulut huomioiden taiteilijoiden työpanos oli 51 424,4 euron arvoinen. Toisin sanoen kentän työnantajat säästivät jo pelkästään kahdeksan taiteilijan kohdalla yli 50 000 euroa. Käytännön tasolla kyse on julkishallinnolle syntyvästä säästöstä kentän rakenteiden ollessa vahvasti julkisrahoitteisia ja taiteilija-apurahan ollessa valtion viraston myöntämää. Taiken maksama taiteilija-apuraha on kuukaudessa yli 400 euroa pienempi kuin työehtosopimuksen mukainen koreografin tai vierailevan tanssijan minimipalkka. Lisäksi maksajalle ei koidu apurahasta sivukuluja.
Taiken maksama taiteilija-apuraha on kuukaudessa yli 400 euroa pienempi kuin työehtosopimuksen mukainen koreografin tai vierailevan tanssijan minimipalkka.
OECD:n määritelmän mukaan apurahansaaja kuuluu pienituloisiin. Palkansaajana tanssin ammattilainen on niukin naukin keskituloinen. ”OECD:n mukaan keskituloinen on ihminen, jonka käytettävissä olevat tulot ovat yli 75 prosenttia, mutta alle 200 prosenttia mediaanitulosta. Kun tätä mallia sovelletaan palkkarakennetilastoon:
- Keskituloinen tienaa Suomessa 2 486–6 630 euroa kuukaudessa.
- Pienituloinen tienaa alle 2 486 euroa kuukaudessa.” (Pikkuaho, 2023)
Niko Pikkuahon artikkelin aineistona on Tilastokeskuksen palkkarakennetilasto ja sen data vuodelta 2021. Sama palkkarakennetilasto tietää kertoa, että artikkelin kirjoittamishetkellä mediaanipalkka Suomessa oli 3 315 euroa kuukaudessa (Pikkuaho, 2023). Tanssin aluekeskusten vaikuttavuutta käsittelevässä selvityksessä vuodelta 2023 todetaan vapaan kentän tanssitaiteilijoiden sijoittuvan vuositulojensa perusteella köyhiin tai pienituloisiin (Talaskivi, 2023, s. 39).
Taiteilijoiden tekemän tulottoman työn rahallinen arvo nousisi huomattavasti, mikäli alan palkat olisivat lähelläkään suomalaista mediaania.
Yleistys STST:n jäsenistöön
Kentän vuosittain yhteiskunnalle antaman rahalahjan mittakaavan hahmottamiseksi olen tehnyt aineistoni pohjalta yleistyksen koko Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat STST:n jäsenistöön. Yleistys on suuntaa antava sillä ammattiyhdistyksen jäsenistön ammatti-identiteetit, työkentät ja erikoisosaaminen vaihtelevat. Marraskuussa 2023 STST:lla oli 1042 jäsentä.
Tuloton työaika muunnettuna kuukausiksi on aineistossani yhteensä noin 15 kuukautta, kun kuukaudessa on 22 työpäivää ja 165 työtuntia. Osallistujien tekemän tulottoman, kuukausiksi muunnetun tulottoman työn keskiarvo on 1,9 kuukautta. Vaihteluväli jolle keskiarvo sijoittuu on 0,02 – 4,3 kk.
Yleistyksessäni yksi STST:n jäsen tekee kuuden kuukauden aikana 1,9 kk tulotonta ammattityötä ja vuoden aikana vastaavasti 3,8 kk. Kun tämä kerrotaan jäsenistön määrällä 1042 henkilöä, saadaan tulokseksi n. 3960 kuukautta tanssin tulotonta ammattityötä vuodessa.
…julkishallinto saa vuodessa lahjaksi 8,4 – 13,6 miljoonan euron edestä vapaan kentän tanssitaiteilijoiden työtä.
Kun tulottoman työn määrää vastaavat 3960 kuukautta vuodessa kerrotaan kuukausiapurahan keskiarvolla 2128,96 euroa, saadaan tulokseksi 8 430 681,6 euroa vuodessa. Palkaksi 2575,92 euroa/kk ja sen sivukuluiksi 33,09 % sisältäen lomakorvauksen 12 % muunnettuna tulottoman ammattityön rahallinen arvo on 13 576 036 euroa vuodessa. Suomalaisen taidekentän ja taidetanssin sen sisällä ollessa voimakkaasti riippuvainen julkisesta rahoituksesta, tarkoittaa tämä, että julkishallinto saa vuodessa lahjaksi 8,4 – 13,6 miljoonan euron edestä vapaan kentän tanssitaiteilijoiden työtä.
Saadut luvut auttavat ymmärtämään yhteiskunnan vuosittain taiteilijoilta saaman suoran rahallisen lahjan mittakaavaa. On huomioitava, että tutkielmani käsittelee ainoastaan tanssin ammattilaisia joiden osuus koko taiteilijakunnasta on häviävän pieni. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen tutkimuksen Taiteilijana Suomessa: Ammattitaiteilijat Suomessa vuonna 2019 tutkimusaineisto käsitti 17 295 ammattitaiteilijaa (Hirvi-Ijäs et. al, 2023, s.3).
Ammattilaisten oma rooli mahdollistajana ja uudentajana
Viime kädessä sisältöä tekevien taiteilijoiden prekaarista asemasta hyötyy Suomen valtio, riittämättömästi rahoittamiensa taiderakenteiden kautta. Lisäksi valtio aktiivisesti halpuuttaa korkeasti koulutettujen taiteilijoiden työtä valtion apurahoilla, jotka kanavoituvat Taiken ja sen toimielinten kautta. Julkisessa puheessa taiteen rahoittaminen tulee usein kyseenalaistetuksi, vaikka kyseessä on yleistä hyvää tuottava ja pitkälti voittoa tavoittelematon sektori. Suorat ja epäsuorat yritystuet puolestaan ymmärretään järkeväksi rahankäytöksi silloinkin, kun yritysten voitot eivät kotiudu investointeina tai veroina suomalaiseen yhteiskuntaan.
…valtio aktiivisesti halpuuttaa korkeasti koulutettujen taiteilijoiden työtä valtion apurahoilla, jotka kanavoituvat Taiken ja sen toimielinten kautta.
Alan omat rakenteet eivät myöskään ole viattomia. Myös taideinstituutiot sortuvat olennaisen arvostamattomuuteen. Muistan elävästi, miten kollega kysyi yhteiseltä esihenkilöltämme merkittävässä tanssiorganisaatiossa, että voisiko hän käyttää pari viikkoa työaikaansa lukemiseen ja ajatteluun. Esihenkilö sanoi, ettei se käy päinsä. Näkemykseni mukaan tässä piilee keskeinen taidetyön ja työ- ja työttömyysturvalainsäädännön välisen ristiriidan ydin. Työtä on mitattava ja käsiteltävä tunneissa, jotta se olisi työn ulkopuoliselle rahoittajalle ja/tai viranomaiselle ymmärrettävää. Tämä työn hahmottamisen tapa jäykistää taidetyötä kehystävien rakenteiden asenteet ja ajattelun, sekä vaikuttaa myös taiteilijoiden näkemykseen taiteellisen työn arvosta. Samalla työnantajaorganisaatioilla on valta laajentaa käsitystä työstä; ojentaa käsi taidetyön tekijälle. Moni kuitenkin valitsee olla solidaarinen rahoittajien suuntaan sisällöntekijöiden sijaan. Aivan yksinkertaiset asiat kuten työsopimusten tai työtodistusten kirjoittaminen on osalle alan toimijoista ylivoimaista, koska ne ”aiheuttavat niin paljon lisätyötä”. Usean vuoden takainen sitaatti on suora keskustelusta vakiintuneen rakenteen edustajan kanssa. Sisältöä tekevät taiteilijat eivät kuitenkaan voi luistaa sirpaleisen työelämänsä selvittämisestä viranomaisille vain siksi, että se ”aiheuttaa niin paljon lisätyötä”.
… työnantajaorganisaatioilla on valta laajentaa käsitystä työstä; ojentaa käsi taidetyön tekijälle.
Myös kokonaisuutena alisteisessa asemassa oleva taiteilijakunta itse osallistuu epäoikeudenmukaisen ja kestämättömän tilanteen ylläpitoon ja uusintamiseen. Epäkohdista on tapana vaieta, etteivät tulevat työmahdollisuudet aivan yhtä huonoilla ehdoilla vaarantuisi. Suhteessa sosiaaliturvajärjestelmään on yksittäisen taiteilijan edun mukaista piilottaa tekemänsä työ, ettei toimeentulo vaarannu. Sosiaaliturvan kokonaisuudistusta valmisteleva parlamentaarinen komitea ei toistaiseksi ymmärrä tai halua ymmärtää millaisessa tilanteessa taiteilijat ovat. Taiteilijoiden sosiaaliturvan ongelmat on kuitenkin tunnistettu valtionhallinnon tasolla jo yli vuosikymmen sitten Tarja Cronbergin laatimassa raportissa. Liika työ ja riittämätön toimeentulo eivät ilmiöinä rajoitu ainoastaan taidekenttään. Myös työelämän sirpaleisuus ja aiemmin ”epätyypillinen työ” koskettavat laajasti eri ammattiryhmiä. Samalla työ- ja työttömyysturvalainsäädäntö odottavat uudistamista vastaamaan 2020-luvun tarpeita. Lisäksi on syytä kysyä, miten kauaskatseista on määrätietoisesti aliresursoida ne toimialat, taide ja kulttuuri mukaan lukien, jotka vahvistavat yhteiskunnan koheesiota ja lisäävät sen resilienssiä.
Epäkohdista on tapana vaieta, etteivät tulevat työmahdollisuudet aivan yhtä huonoilla ehdoilla vaarantuisi.
Taiteen ja taidetyön ”ongelma” näyttää olevan siinä, että se ei muodosta omaisuutta; asioita, esineitä, kiinteistöjä. Taiteen tekijät ovat järjestelmän näkökulmasta ongelmallisia siksikin, että moni heistä arvostaa materiaa vain vähän. Tämän järjestelmä tosin pyrkii korjaamaan aliresursoimalla taidetyön niin, että tarvittavan materian hankkimisesta tulee projektin tai produktion keskeinen osa, ikään kuin materia ja siihen liitännäinen raha olisivat kiistatta kaiken keskiössä. Sisällöttömästä tulee sisällön keskeinen ehdollistaja, kun rahaa on riittämättömästi. Tätä samaa keskiöön nousevaa suorittavaa tuotannollista työtä ei kuitenkaan apurahoiteta, koska se ei sijoitu taiteen substanssiin. Samalla tämä mahdollistava ja rahattomalle työläs työ, on taidetyön helpoimmin ymmärrettävä osa. Kun taiteilijat performoivat ”oikeaa työtä” substanssin kustannuksella, epäolennaisesta tulee keskeistä ja keskeinen kuihtuu tai putoaa kokonaan pois. Tarpeellista tavaraa ja tiloja haalitaan ympäri kaupunkia, lähiseutua tai koko maata, jolloin aika ja luovan ajattelun kapasiteetti tulevat käytetyiksi yksinkertaisten, yksinkertaisesti rahalla ratkaistavissa olevien ongelmien parissa.
Lopuksi
Aloittaessani aineistonkeruutani ajattelin, että taiderahoituksen tilassa on suurelta osin kyse tiedon puutteesta. Viettäessäni aikaa aiheeni kanssa, lukiessani työvoimapolitiikkaa ja kansantaloutta käsittelevää kirjallisuutta ja seuratessani maailman menoa olen alkanut nähdä tilanteen itselleni uudella tavalla. Olen havahtunut siihen miten määrätietoinen ja pitkäjänteinen projekti työelämän prekarisointi on ollut ja miten se ei ole vielä lainkaan valmis. On vaikea edes kuvitella taiteilijoiden aseman parantamiseen tähtääviä politiikkatoimia, kun taiteilijoiden työelämä on sopivasti jo valmiiksi prekaaria; korkeasti koulutetut, monitaitoiset ja sitoutuneet ammattilaiset tekevät vaativaa työtä vailla takeita toimeentulosta, samalla pyörittäen suomalaista taide-elämää, jonka olemassaolo on ehdottoman tarpeellinen niin kauan, kuin Suomi haluaa kertoa itsestään kertomusta sivistysvaltiona.
On vaikea edes kuvitella taiteilijoiden aseman parantamiseen tähtääviä politiikkatoimia, kun taiteilijoiden työelämä on sopivasti jo valmiiksi prekaaria;…
Taiteilijoita koskettava ilmaistyö on kirjallisuuden pohjalta ja käymieni keskustelujen valossa olemassa kaikkialla. Professori Juha Siltala lainaa teoksessaan Työelämän huonontumisen lyhyt historia haastattelemaansa henkilöä, joka toteaa, että ”Ei meillä ylitöitä tehdä mutta hommat pitää hoitaa.” (Siltala, 2007, s. 348) Samoihin aikoihin Siltalan kirjan vuoden 2007 painoksen, jossa ovat ”mukana uudet huononnukset”, tutkija Anu Suoranta nosti väitöskirjassaan Halvennettu työ esille yhtäläisyyksiä 1930- ja 2000-lukujen työelämässä. Suorannan mukaan ”Lainsäädännön pitäisi taipua ihmisen tarpeisiin eikä toisinpäin.” (Hirvasnoro, 2009)
Vuonna 2011 Valtioneuvoston selonteossa kulttuurin tulevaisuudesta ehdotetaan toimenpiteiksi luovan työn erityislaatuisuuden tunnistamista ja viranomaiskohtelun kehittämistä, sekä työlainsäädännön muuttamista (valtioneuvosto, 2011, s. 28). Reilusti yli vuosikymmen myöhemmin taiteilijat ovat edelleen suurelta osin työlainsäädännön ulkopuolella ja heidän saamansa viranomaiskohtelu riippuu tuurista. Taiteilijoiden taloudellinen ahdinko on kuitenkin vain yksi ikkuna yhteiskunnassa vallitsevaan, julkilausuttujen arvojen mukaisen toiminnan puutteeseen.
Todellinen kysymys, joka kaipaa vastausta on, että miksi taidetta, taidetyötä ja taiteellista ajattelua halveksitaan yhteiskunnassa laajasti. Kirjoitusprosessini aikana Suomi on saanut ”suomalaisuutta puolustavan” hallituksen. Tämä myyttinen suomalaisuus rakentuu kansainvälisesti verkottuneiden ja ulkomailla opiskelleiden taiteilijoiden työlle. Ilman kultakauden kuvataiteilijoita tai heidän kirjailija- ja säveltäjäaikalaisiaan ei olisi olemassa sitä, mikä nyt kansalliseksi kuvastoksi ymmärretään.
Todellinen kysymys, joka kaipaa vastausta on, että miksi taidetta, taidetyötä ja taiteellista ajattelua halveksitaan yhteiskunnassa laajasti.
Mitä tulee taiteilijoiden työelämän parantamiseen on ymmärrettävä, että vastuu jakautuu kentän rakenteiden ja taiteilijoiden välille. Samalla on kuitenkin kentän nykytilanteen valossa tärkeä painottaa, että kentällä toimivien taiteilijoiden enemmistön tilanne tekee muutosten eteenpäin viemisestä heille hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta. Ammattikenttä tarvitsee niin esitysrakenteiden, ministeriön ja sen alaisen Taiken, säätiöiden kuin ammattiliitonkin ei vain apua vaan aloitteellisuutta.
Keskusteluissa työelämän laadusta olen kuullut useaan otteeseen erilaisissa kulttuuri- ja taidekentän rakenteissa työskentelevien henkilöiden taholta kysymyksen ”miksi te ette järjestäydy ja tee itse?”. Turvatuissa positioissa olevilta henkilöiltä vaikuttaa puuttuvan ymmärrys siitä, miten tekijäkenttä ei yksinkertaisesti pysty ammatissa toimimisen lisäksi tekemään kaikkia hyödyttävää kehitystyötä ilman tuloa. Ja miksi heidän pitäisi, kun rakenteita joissa on henkilökuntaa on jo olemassa? Miksi taiteilijoiden tulisi ajaa itsensä vielä enemmän piippuun, jotta heidän työtään olemassaolonsa oikeutukseksi tarvitseva tuotannollishallinnollinen porras voisi jatkaa kuten ennenkin? näkemykseni on, että alan rakenteiden tulee ottaa yhteisestä vastuusta kannettavakseen suurempi siivu. Alan rakenteisiin on kasautunut valtaa ja rakenteet tulevat kuulluiksi kenttää koskevissa kysymyksissä. On korkea aika lopettaa teeskentely ja tunnustaa, ettei yksittäisillä taiteilijoilla tai edes heidän yhteenliittymillään ole rakenteiden kanssa yhtäläisiä mahdollisuuksia vaikuttaa alan rahoitukseen, hallinnollisiin käytänteisiin tai työoloihin ja -ehtoihin. On myös huomattava, että vaikka kenttä haluaa muutosta parempaan, ei ole olemassa yhtenevää käsitystä siitä mitä tämä parempi käytännössä tarkoittaa.
On ilmiselvää, että käynnissä on käytännön tason lisäksi syvempi kamppailu taiteen asemasta ja arvostuksesta yhteiskunnassa.
On ilmiselvää, että käynnissä on käytännön tason lisäksi syvempi kamppailu taiteen asemasta ja arvostuksesta yhteiskunnassa. Rakenteilla on tässäkin aloitteellisen vastuunkannon paikka. Voisi olla myös syytä pitää kiirettä. Rahoituksen laskeva suunta tarkoittaa käytännössä toiminnan mahdollisuuksien kaventumista. Mikäli rakenteet eivät nyt suuntaa katsetta lyhyen aikavälin tulevaisuushorisontin ohi kysymykseen siitä, millaiset toimintaedellytykset kentällä halutaan olevan 2050-luvulla, näivettävät ne itse itsensä sopeutuessaan rahoituksen leikkauksiin. Tarvitaan toimintaan tähtäävää arvokeskustelua, joka ei jää vain keskusteluksi vaan muuntuu resursseiksi arvojen tuomiseksi käytäntöön.
Isossa kuvassa taiteilijoilla ei ole mitään hätää. Taiteilija on taiteilija, mutta rakenne ilman taiteilijaa on vain seinät ja verkkosivu. Butoh-opettajani sanoi kerran kauniisti: ”Heti alkaessanne liikkua te teette oman ruumiinne taidetta.”
Pro gradu tutkielmani Suomalaisen tanssin vapaan kentän ammattilaisten tekemä tuloton työ – Miljoonien vuotuinen lahja yhteiskunnalle tulee vapaasti luettavaksi Lapin yliopiston sähköiseen julkaisuarkistoon Laudaan kesäkuun 2024 aikana.
Lähteet
Accountor. (12.12.2022). Mistä työntekijän palkan sivukulut muodostuvat?. https://www.accountor.com/fi/finland/artikla/palkan-sivukulut
Cronberg, T. (2010). Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:6. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75569/okmtr06.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Hirvasnoro, K. (2.3.2009). Pätkä ja silppu naisten arkea jo 1930-luvun verkatehtaassa. Kansan Uutiset. https://www.ku.fi/artikkeli/1800265-patka-ja-silppu-naisten-arkea-jo-1930-luvun-verkatehtaassa
Hirvi-Ijäs, R., Renko, V., Leppänen, A., Lahtinen, E., Sokka, S. (2023). Taiteilijana Suomessa: Ammattitaiteilijat Suomessa vuonna 2019. Tietovihko 6. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore. https://www.cupore.fi/fi/tietokortit/taiteilijana-suomessa-ammattitaiteilijat-suomessa-vuonna-2019
Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2011). Valtioneuvoston selonteko kulttuurin tulevaisuudesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:8 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75450/OKM08.pdf?sequence=1
Pikkuaho, N. (30.8.2023) Oletko keskituloinen? Katso, miten tulot jakautuvat Suomessa. Duunitori. https://duunitori.fi/tyoelama/keskituloinen-palkka-mediaanipalkka-suomi
Siltala, J. (2007). Työelämän huonontumisen lyhyt historia: muutokset hyvinvointivaltioiden ajasta globaaliin hyperkilpailuun. uudistettu laitos. Otava.
Sosiaaliturvakomitea. (2023) Sosiaaliturvakomitean välimietintö. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:26. https://stm.fi/documents/1271139/34104054/sosiaaliturvakomitean_v%C3%A4limietint%C3%B6.pdf/f5e783c1-590f-e15b-4d55-5dee06096ea0/sosiaaliturvakomitean_v%C3%A4limietint%C3%B6.pdf?t=1681814707365
Taiteen edistämiskeskus. (n.d.). Tietoa taiteilija-apurahasta. https://www.taike.fi/fi/tietoa-taiteilija-apurahasta
Talaskivi, K. (2023). Turvaa ja pysyvyyttä sirpaletyön tekijöille: tanssitaiteilijoiden kokemuksia tanssin aluekeskustoiminnan vaikuttavuudesta alan työllisyyteen ja työoloihin. YFI julkaisuja.17. Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/91883
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme, Suomen Teatterit – Finlands Teatrar ry. (n.d.). Teatterialan työehtosopimus 2022-2024. https://www.teme.fi/wp-content/uploads/2022/04/teatterialan-tyoehtosopimus-2022-2024.pdf
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme. (n.d.). Teatterialan työehtosopimuksen palkat 1.4.2024 alkaen. https://www.teme.fi/fi/tyoelama-ja-toimeentulo/palkat/teatteriala/