Vapaan sivistystyön tanssin koulutusohjelmia on viime vuosina kuopattu, lykätty ja fuusioitu tuotannollisista syistä. Juttu luotaa ilmiötä tuoreimman, Itä-Suomen liikuntaopiston (ISLO) tapauksen kautta.
”Valitettavasti joudumme peruuttamaan opiskelupaikkasi, koska kyseistä koulutusta ei enää järjestetä”, lukee 16.5.2023 päivätyssä sähköpostissa. Viesti oli lähetetty kouralliselle hakijoita, jotka oli jo ehditty hyväksyä tanssin ja somatiikan koulutukseen Itä-Suomen liikuntaopistossa.
Riittämätön hakijamäärä oli kuolinisku yli 20 vuotta toimineelle yksivuotiselle koulutusohjelmalle. Vielä alkukeväällä koulutus oli laajenemassa kaksivuotiseksi, mutta kesän kynnyksellä liikuntaopiston hallitus päätyikin lakkautukseen. Päätös heijastelee laajempaa kehitystä vapaan sivistystyön tanssin koulutuksen piirissä. Soittokierros kansanopistoihin osoittaa, että harrastamisen ja ammatillisten opintojen nivelvaiheeseen sijoittuvia tanssilinjoja on viime vuosina lopetettu tai yhdistetty osaksi laajempia monitaiteisia opintolinjoja.
Opetushallituksen mukaan vapaan sivistystyön koulutusta ohjaa pyrkimys edistää yhteyskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta. Suomessa tällaista koulutusta on toteutettu jo vuosikaudet, etenkin kansanopistoissa. Kansanopistoinstituutio ja sen yleissivistävä eetos juontaa jo 1800-luvulta nk. grundvikilaisesta ajattelusta sekä siihen pohjaavasta pohjoismaisesta kansanopistoliikkeestä.
Opetushallituksen mukaan vapaan sivistystyön koulutusta ohjaa pyrkimys edistää yhteyskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta.
Karjaalla ja Huittisissa tanssilinjat on lakkautettu jo ennen Joensuun tapausta. Paimiossa ja Porvoossa tanssilinjaa ei ole saatu käyntiin. Kälviällä ja Ilmajoella tanssinopetus on sisällytetty esittävien taiteiden koulutusohjelmiin. Suomessa toimii tällä hetkellä vain yksi opistotasoinen tanssilinja, Helsingin Laajasalossa.
2000-luvun alussa tilanne oli toinen; yksivuotisia, kokopäiväisesti tanssinopetukseen keskittyviä koulutusohjelmia oli tarjolla kymmenkunta ympäri maata. Mitä parissa vuosikymmenessä oikein tapahtui, ja mikä muutoksen merkitys on tanssin kentälle?
Syväsukellus 2020-luvulle
Västra Nylands Folkhögskolanin (VNF:n) tanssilinja ehti juuri täyttää 30 vuotta ennen linjan lopetusta syksyllä 2022. Viimeisinä vuosina linjalla oli viidestä kahdeksaan opiskelijaa, mikä oli opistolle tappiollista, kertoo rehtori Henrik Grönroos.
Länsi-Suomen opistossa tanssilinja toimi vuosina 2010–2019. Siitä luovuttiin hakijapuutteen vuoksi. ”Se ei vetänyt enää, sellaista kitkuttelua. Koitettiin pitää väkisin hengissä. Lopulta lyötiin rukkaset naulaan”, kuvailee rehtori Sami Malinen.
Keski-Pohjanmaan opistossa toimi tanssilinja 1990-luvulta 2000-luvun alkuun. Linja alkoi hiipua samalla kun ”kulttuurialasta nipistettiin” koko maassa. Hakijoiden huvetessa opisto päätyi korvaamaan tanssilinjan esittävien taiteiden linjalla, jossa yhdistyy teatterin, tanssin ja sirkustaiteen opetus, taustoittaa toimialapäällikkö Salla Lillhonga. Etelä-Pohjanmaan opistossa tanssilinja on lyötetty yhteen teatterilinjan kanssa hakijamäärien takia, kertoo rehtori Kyösti Nyyssölä.
Tanssilinjalle oli paljon hakijoita, mutta harva otti opiskelupaikan vastaan.
Varsinais-Suomen kansanopisto on markkinoinut tanssilinjaa muutaman vuoden, mutta ei ole päässyt käynnistämään sitä, vahvistaa rehtori Pekka Kolehmainen. Kaksikielisessä Borgå folksakademissa (Akanissa) on samankaltainen tilanne. Tanssilinjalle oli paljon hakijoita, mutta harva otti opiskelupaikan vastaan. ”Moni oli päässyt myös Laajasalon opistoon ja valinnut sen”, kertoo rehtori Catharina von Schoultz.
Laajasalon opisto ui niukkuudessa vastavirtaan; opistossa starttasi tanssilinja kuluvana syksynä. Linjalla oli alkuun kaksitoista opiskelijaa, joista yksi joutui keskeyttämään, kertoo koulutusta luotsaava Meri Salmela. Idea linjan perustamisesta tuli Kinetic Orchestran taiteelliselta johtajalta Jarkko Mandelinilta, joka toimii teatterilinjan akrobatiaopettajana.
Ponnahduslauta tanssin ammattikentälle
Opistojen tanssilinjat ovat vapaan sivistystyön koulutusta eivätkä siten johda tutkintoon. Ne voi kuitenkin nähdä tanssin ammattikentän katvealueena, sillä ne tarjoavat tärkeän alustan kehittää tanssialan ammatillisia valmiuksia intensiivisesti yhden lukuvuoden ajan.
VNF:n sekä Akanin, Laajasalon ja Länsi-Suomen opistojen linjoilla fokus on (ollut) tanssin tutkinto-opintoihin valmentautumisessa. ”Yleisin ikä oli 18–25-vuotiaat lukion käyneet opiskelijat, jotka suunnittelivat ammattiopintoihin hakeutumista”, tarkentaa koreografi ja tanssitaiteilija Heli Keskikallio, joka toimi viimeksi mainitun linjan vastaavana opettajana yhdeksän vuotta.
Keski-Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen opistoissa on korostettu oman suunnan etsimistä ns. välivuoden aikana. Kälviän esittävien taiteiden linjalle voi nykyään tulla suorittamaan oppivelvollisuuden viimeistä vuotta. Tällöin opetukseen sisällytetään pakollisia aineopintoja, mutta opistovuosi on ilmainen.
ISLOn tanssin ja somatiikan koulutus oli generalistista ammatillista täydennyskoulutusta. Sen elinkaarella näkyy, miten vastaavanlaisiin koulutuksiin on hakeuduttu hyvin erilaisilla taustoilla ja odotuksilla. ”Maailmanmatkaajia ja paikallisia. Sote-alan, opetus- ja koulutusalan ihmisiä. Taiteilijoita kuten kuvataiteilijoita, muusikoita, tanssijoita. Ja yks yliedustettu ryhmä on ICT-asiantuntijat”, tiivistää linjaa 17 vuotta luotsannut somatiikan kouluttaja ja tanssi-liiketerapeutti Elina Ikonen.
Sen elinkaarella näkyy, miten vastaavanlaisiin koulutuksiin on hakeuduttu hyvin erilaisilla taustoilla ja odotuksilla.
Tanssilinjoille on ehtinyt kehittyä omaleimaisia profiileja viime vuosina. Sisällöllistä päällekkäisyyttäkin on, mikä altistaa kilpailulle hupenevista hakijoista. Se ei kuitenkaan ole pääsyy tanssilinjojen alamäkeen.
Laajasalon opisto keskittyy nykytanssiin ja omakohtaisen tanssisuhteen vahvistamiseen. ISLOlla fokuksessa oli somaattinen liiketutkimus ja tanssinohjaaminen. Akanissa painopiste on katutanssien ja nykytanssin tekniikoissa. Myös Länsi-Suomen opiston tanssilinja tarjosi nykytanssin opetusta. Linjalla pystyi suorittamaan 20 opintopisteen Tanssitaiteen perusteet -kurssin Teatterikorkeakoulun avoimen yliopiston kautta. Nykyään opisto tarjoaa paritanssikursseja, joille on kysyntää varttuneemman väen piirissä.
Keski-Pohjanmaan opiston linjalla korostuu teatteri-ilmaisu ja esittävien taiteiden yhtymäkohdat. Varsinais-Suomen kansanopisto lupaa laajaa kattausta kaupallisia tanssityylejä. Etelä-Pohjanmaalla painotus on musikaali- ja showtanssissa; integroitu linja valmistaa vuosittain produktion Seinäjoen kaupunginteatteriin. Maskeerauksen ja stailauksen opetus sisältyy myös viimeksi mainittuihin linjoihin.
ISLOn koulutuksen nousu ja liito
ISLOn tanssin koulutus perustettiin vuonna 2001 täsmäkeinoksi tilkitä ohjaajapulaa Pohjois-Karjalassa. Liikuntaopiston silloinen rehtori otti yhteyttä tanssija ja tanssiopettaja Jari Karttuseen, joka oli tuolloin Pohjois-Karjalan tanssiopiston rehtori. Karttunen teki kartoituksen tanssiseuroista, -kouluista sekä kansalais- ja työväenopistoista, joissa oli tarvetta tanssinohjaajille.
”Siin oli ohjaustaidot ja eri tanssilajit keskiössä”, kertoo Karttunen, joka suunnitteli koulutuksen ja toimi sen vastuuopettajana kolme ensimmäistä vuotta. ”Baletti, nykytanssi ja jotain tämmöisiä kurssimuotoisia”, hän muistelee. Moni työllistyi koulutuksesta tanssinohjauksen pariin, osa jatkoi tanssin ammattiopintoihin. Koulutus ei kuitenkaan antanut muodollista pätevyyttä opiskelijoille, joten heitä ei voitu vakinaistaa työpaikoilla.
Vuoden 2004 paikkeilla valtiontukea uudistettiin, minkä myötä koulutus suunnattiin selkeämmin ammatissa jo toimiville täydennyskoulutukseksi. Luovan tanssin ohjaajakoulutus pyöri pari vuotta tanssiterapeutti Annika Sarvelan johdolla.
Nimi Tanssin ja somatiikan koulutus on perua Elina Ikosen kaudelta, vuodesta 2006 eteenpäin. Opetuksesta ja linjauksesta vastasivat myös somatiikan moniosaaja Malcom Manning sekä tanssija-koreografi Pia Lindy usean vuoden ajan. 2020-luvun taitteessa koulutuksessa on Ikosen lisäksi opettanut tanssitaiteilija Lindon Shimizu sekä vierailevia opettajia.
”Mietittiin pitkään, et laitetaanko somatiikka-sana siihen. Että onko se liian outo”, Ikonen kertoo. Somaattinen lähestymistapa oli uusi paikallisesti, mutta ei tanssinkentällä. ”Oltiin me aika alkupäässä kyllä.”
Koulutus on myös avartanut ajattelua, rohkaissut kokeilemaan uutta ja valanut uskoa omiin kykyihin.
Vuoden pituisen koulutuksen keskiössä oli liikeimprovisaatiopohjainen työskentely, ohjaamistaitojen harjoittelu sekä omakohtainen prosessi. Työtapana kehollinen ryhmäaltistus tuotti hyvin uniikkeja kokemuksia. ”Moni löysi liiketyöskentelyssä erilaisia tasoja, mistä he kiinnostuivat, ja jotenkin myös auttoivat toisiaan keskustelujen ja prosessien kautta”, avaa Pia Lindy.
Koulutuksesta on ammennettu tiedostavaan kehollisuuteen perustuvia ns. pehmeitä työelämätaitoja. Se on tarjonnut käytännöllistä ohjaustilanteiden harjoittelua, ja mahdollisuuden kehittää liiketutkimukseen perustuvaa kehollista praktiikkaa. Koulutus on myös avartanut ajattelua, rohkaissut kokeilemaan uutta ja valanut uskoa omiin kykyihin.
ISLO oli harvoja paikkoja, jossa luovaan prosessiin saattoi upota ilman painetta tuottaa esityksellistä ulostuloa, muistelee Lindy. Kukin vuosikurssi muodosti omanlaisensa yhteisöllisen dynamiikan, joka vaikutti arvaamattomallakin tavalla opiskelijoihin. Ikosen mukaan kyse oli sosiaalipedagogiikasta.
Ikonen korostaa lateraalisen ajattelun ja generalismin arvoa ajassa, jossa on isoja yhteiskunnallisia haasteita ratkaistavana. ”Väittäisin, että moninaisuus voi lisääntyä tuollaisessa ryhmässä. Sen ja myös neuromoninaisuuden ymmärtäminen on vienyt eteenpäin. Ja esimerkiksi tietoisuus siitä, että kannattaa kysyä, mitkä sun pronominit on. Tällaiset seikat on rantautuneet tanssin koulutukseen aina vähän aikaisemmin muualle Joensuussa. Mä oon saattanu jossain Netflixissä törmätä semmosiin vasta sen jälkeen, ku ite oon törmänny töissä.”
Myös Lindyä kiehtoi ryhmän monitaustaisuus. ”Musta hienoimmillaan se koulutus pystyi tavoittamaan hyvin eri alojen ammattilaiset. Mä koin sen aina hirveen mielekkäästi sen, et osaamiset ja kokemukset sekoittuvat monikerroksisessa prosessissa. Tulee sitä osaamisen tunnistamista ja tunnustamista.”
ISLOn tanssin ja somatiikan koulutuksesta on ehtinyt valmistua vajaa 200 somatiikan osaajaa. ”Täällä on jo paljon ihmisiä, joilla on sitä osaamista”, Ikonen näkee. ”Mutta kyllähän se [lakkauttaminen] siihen loven tekee. Oli aika selkeä se vaikutus, kun ihmisiä tulee ympäri Suomen ja maailman.”
Koulutuksesta on suunnattu eri alojen töihin kehotietoisesti virittyneinä. ”Mut on tullu siellä täällä semmosia, ketkä on somatiikasta ammattia itselleen tehny. Et on monipuolista, mihin päätyy”, Ikonen kertoo.
Opiskelijakadon jäljillä
Parissa vuosikymmenessä tanssilinjojen hakijamäärät ovat romahtaneet kaikilla pidempään toimineilla tanssilinjoilla, joihin otin yhteyttä. Rehtorien ja linjojen vastuuhenkilöiden puheissa toistuu kolme selitystä ilmiölle.
Koronavuodet ovat verottaneet tanssikoulujen oppilasmäärää, minkä uskotaan heijastuvan tanssilinjojen vetovoimaan. ”Se sukupolvi on menetetty”, kuvaa Akanin rehtori Catharina von Schoultz. Keski-Pohjanmaan opistossa esittävien taiteiden linja pyörii vajaalukuisena, kun taas kuvataiteisiin on enemmän tulijoita, kuin mitä voidaan ottaa sisään. Nuorten jaksaminen on ollut pitkään koetuksella, mikä heijastuu fyysisiin taiteenlajeihin, arvioi taidelinjojen vastuuopettaja Rosa Pisilä.
Inflaatio ja lisääntynyt taloudellinen ahdinko nakertaa myös hakijamääriä. Opistojen tanssilinjat ovat osittain omakustanteisia; ne kustantavat nykyisellään 2200–4050 euroa vuodessa. Monilla kipuraja ylittyy jo nyt, vaikka opintoihin voi saada opintotukea, aikuiskoulutustukea, työttömyysetuutta tai maksuhuojennusta opintosetelillä.
Opistojen tanssilinjat ovat perua ajalta, jolloin tanssin ammattikoulutus oli nykyistä suppeampaa. Kokopäiväistä nykytanssin opetusta tarjottiin 1990-luvun alussa lähinnä Teatterikorkeakoulussa. ”Parhaimpina vuosina VNF:llä oli kaksi linjaa, A ja B,” Henrik Grönroos muistelee.” Linjalle tultiin omaksumaan tanssitermit ruotsiksi ja jatkettiin Ruotsiin nykytanssin tutkinto-opintoihin”.
Hakijoiden parveilu on ymmärrettävää ajassa, jossa on suuri paine edetä ammatillisesti ja tulla nähdyksi yhteiskuntakelpoisena yksilönä, joka pystyy perustelemaan elämänvalintojaan vallitsevan tehokkuusajattelun raameissa.
Ammattikorkeakoulutason tanssinopettajakoulutus kehittyi 1990-luvun lopulla. Jo ennen sitä Oulussa ja Turussa oli opistotasoista tanssinohjaajakoulutusta, jota pedagogisesti syventämällä syntyivät nykyiset amk-tason koulutusrakenteet. Vastaava ei ole onnistunut enää 2010-luvulla. Etelä-Pohjanmaan opisto haki hiljattain oikeutta järjestää tanssialan perustutkintokoulutusta, mutta lupa evättiin alan heikkojen työllisyysnäkymien vuoksi. Turun konservatoriossa lakkautettiin tanssialan perustutkinto vuonna 2015, mutta muut tutkintoon johtavat koulutusohjelmat ovat säilyneet.
Tanssitaiteen toisen asteen tutkintokoulutukseen pääsee nyt helpommin sisälle kuin vielä vuosikymmen sitten. Hakijamäärä tanssialan perustutkintoon on tippunut kolmasosaan kymmenessä vuodessa (ensisijaisia hakijoita oli 150 vuonna 2014, mutta enää 48 vuonna 2023). Aloituspaikat ovat puolittuneet samassa ajassa 46:sta 25:een. (OKM:n tilastopalvelu Vipunen)
Yhä useampi tanssilinjoille hakeutuva vaikuttaa pääsevän ammatillisiin opintoihin ilman ns. preppausvuotta kansanopistoissa. Viime keväänä Laajasalon opiston tanssilinjalle oli runsaasti tulijoita, ”mutta hakijoiden taso oli niin korkea, että osa pääsi tutkinto-opintoihin”, kertoo Meri Salmela. Myös ISLOn tanssin ja somatiikan ohjelmaan tuli useita viimehetken peruutuksia ennen lakkautuspäätöstä.
Hakijoiden parveilu on ymmärrettävää ajassa, jossa on suuri paine edetä ammatillisesti ja tulla nähdyksi yhteiskuntakelpoisena yksilönä, joka pystyy perustelemaan elämänvalintojaan vallitsevan tehokkuusajattelun raameissa. Opistojen näkökulmasta haasteena on siis paitsi hakijamäärän lasku, myös sen ennakoimaton aaltoilu.
Mistä kamelin selkä katkeaa?
Päätös lakkauttaa, tauottaa tai uudelleen järjestellä tanssilinjoja on oppilaitoskohtainen. Osalla opistoista on enemmän puskuria tai tahtotilaa pitää tanssinkoulutusta elossa kuin toisilla.
Lisäksi keväällä muodostettu oikeistohallitus on tekemässä yli 20,5 miljoonan leikkaukset vapaan sivistystyön rahoitukseen. Hallitus esittää, että leikkaukset tulisi paikata osallistumismaksuja korottamalla. Tanssilinjoilla korottamisen varaa ei juuri ole. Samainen hallitus on lakkauttamassa aikuiskoulutustuen ensi vuonna, mikä varmasti karsii hakijamääriä edelleen ja uhkaa näivettää jäljellä olevat tanssin ja esittävien taiteiden yksivuotiset koulutusohjelmat.
Tanssilinjojen rahoituspohja on ollut hutera jo pitkään. Vapaan sivistystyön toimintana linjoja pyöritetään valtionosuuksien, valtionavun, kuntien rahoituksen sekä opiskelijamaksujen turvin. Vuonna 2023 valtionosuuden määrä oli 182 miljoonaa euroa. Potti jakautui noin 300 oppilaitokselle: kansanopistoille, kansalaisopistoille, kesäyliopistoille, liikuntaopistoille ja opintokeskuksille.
Julkista rahoitusta on helpommin saatavilla tutkinto- kuin täydennyskoulutuksiin. Tanssin ja somatiikan ohjelmaa on toteutettu ammatillisen koulutuksen perusrahoituksen, osallistumismaksujen ja ajoittain myös hankerahan turvin. ”Rahoitusperusta on vähän erilainen eli kurssimaksut täytyy olla aika isoja”, kommentoi ISLOn rehtori ja toimitusjohtaja Petri Pennanen. ”Nykyisen ostovoiman aikaan se yhtälö ei oikein kestä mitenkään.”
Lisäksi keväällä muodostettu oikeistohallitus on tekemässä yli 20,5 miljoonan leikkaukset vapaan sivistystyön rahoitukseen.
Lakkauttamispäätös ei tullut Ikoselle aivan puskista; sen uhka oli leijunut ilmassa jo pitkään. ”Monta vuotta oli sellasta, et viimenen vuos, viimenen vuos, viimenen vuos. Se oli tosi turhauttavaa”. Kysyn, miten tilanteesta päästiin yli. ”No ku sit tulikin aina enemmän määrärahoja.” Heiluria on vakauttanut etenkin EU-raha, jota saatiin somaattista osaamista soveltaviin työelämätaitojen hankkeisiin.
Liikuntaopisto on täysin Joensuu-konsernin omistama osakeyhtiö. Sen hallitus heijastelee kaupungin poliittisia voimasuhteita, mikä Ikosen mukaan on näkynyt vaihtelevana suhtautumisena tanssin ja somatiikan koulutukseen. Yrityksen tulospaineet näkyvät esimerkiksi siinä, että ammatillisten opettajien odotetaan tekevän koulutusmyyntiä edistävää markkinointiviestintää.
Koulutusmarkkinointi on välillä jopa harhaanjohtavaa; en löydä muutaman kansanopiston verkkosivuilta ajankohtaista tietoa siitä, toteutuuko tanssilinja kuluvana lukuvuotena siten, kuin opisto antaa ymmärtää. Menettely ei tunnu reilulta mahdollisia hakijoita kohtaan.
Rehtorien näkemykset riittävästä opiskelijamäärästä vaihtelevat merkittävästi. ISLOlla tavoite oli kevään osalta reilussa 20:ssä, josta jäi uupumaan noin puolet. Pienin ryhmä oli viime lukuvuonna, jonka aloitti kahdeksan opiskelijaa. Akanissa tanssilinjalle tarvittaisiin minimissä kahdeksan päätoimista opiskelijaa. Varsinais-Suomen kansanopistossa linja voitaisiin perustaa jo viidellä-kuudella opiskelijalla.
Laajasalossa on paljon opiskelijamassaa, joten linjaa voidaan pyörittää pienellä tappiolla, kertoo Meri Salmela. Näin on myös tehty monilla linjoilla, jotka on sittemmin lakkautettu. Keski-Pohjanmaan opistossa esittävien taiteiden linja on pysynyt hengissä uuden oppivelvollisuuslain myötä, joka on tuonut alle 18-vuotiaita linjalle, mainitsee Rosa Pisilä.
Koulutusten kustannukset vaihtelevat hieman sen mukaan, miten ja missä opetus järjestetään. Tanssilinjojen maksuihin on jyvitetty opistojen hallintokuluja, opetushenkilöstön palkkoja ja usein myös tilavuokria.
”Tietysti [lakkautus]päätökseen vaikuttaa myös käytössä olevat olosuhteet ja infra”, myöntää Pennanen. Liikuntaopisto muutti muutama vuosi sitten urheilukenttien ja -hallien liepeille Joensuun tiedepuistoon, jossa ei ole tanssiin ja ryhmäliikuntaan sopivia tiloja.
Tanssilinjoista on kuitenkin vaikea säästää, sillä tanssinopetus vaatii välitöntä läsnäoloa. ISLOlla kysyntä on kasvussa erityisesti monimuoto- ja hybridiopintoihin. ”Ne on hyvin kustannustehokkaita”, Ikonen huomauttaa. ”Ihmiset on kuitenkin laumaeläimiä. Olis hyvä, jos niille molemmille olis tässä ekosysteemissä tilaa”.
Ammattikenttä ei ole immuuni
Näkyykö opistojen tanssilinjojen alasajo tanssin ammattikentällä? Ei, kuuluu nopea vastaus. Suomen tanssi ja sirkustaiteilijat STST:n jäsenmäärä on ollut kasvussa läpi 2000-luvun; jäseniä on tällä hetkellä 1042, joista 471 on tanssinopettajia (13.11.2023 tilanne). Voi kuitenkin olla, että notkahdus ammattilaisten määrässä on vain ajan kysymys. Lasku näkyy selvästi jo opistojen tanssilinjoille, tanssikouluihin ja ammatillisiin opintoihin hakeutuvien määrässä.
Tämä saattaa olla jopa julkishallinnon tavoite, sillä tanssinala työllistää heikosti. Tanssilinjojen nykytila voikin olla osin poliittisen ohjailun tulosta, jolla pyritään tilkitsemään koulutuspolku suoraan kortistoon ja rajaamaan tappiolliseksi miellettyä taidekenttää. Rahoituksen tiukentaminen ja opiskelupaikkojen vähentäminen voi kieliä piilo-oletuksesta, jonka mukaan vähemmän tekijöitä tuottaa laadukkaampaa tai ainakin kustannustehokkaampaa tanssitaidetta.
Välillisesti tanssilinjojen syöksykierre kuitenkin kuihduttaa ammattikenttää. Linjat ovat tarjonneet kaivattuja työllistymismahdollisuuksia niin tanssijoille, koreografeille kuin tanssinopettajille. Ne ovat myös lisänneet tanssin saavutettavuutta alueilla, joilla ei ole korkeamman asteen tanssinkoulutusta. Tanssin yhteiskunnallinen vaikuttavuus hiipuu sitä mukaa, kun kentän aluskasvillisuus harvenee. Miten jatkossa rahoittaa toimintaa, joka ei taivu kansantajuun?
Nykyhallituksen koulutus- ja kulttuuripolitiikka on harvalukuisille tanssilinjoille kuin punainen vaate. Se tarkoittanee lisää lakkautuksia tai fuusioimista yhä yleispätevimmiksi kulttuurin opintolinjoiksi. Vapaan sivistystyön tanssinkoulutus on vaarassa kutistua pysyvästi, jos julkisen rahoituksen tasoa lasketaan ensi vuonna.
Ihmisyyttä syventävä omaehtoisen tekemisen ja ajattelun kehittäminen ei enää tunnu riittävän.
Leikkurin vaikutukset tuntuvat tanssinopettajien kukkaroissa. Moni saattaa äänestää jaloillaan ennen ensi vaalikautta, eikä jo purettujen rakenteiden uudelleen pystyttäminen käy kädenkäänteessä. Korkeammat opintomaksut ja tarjonnan ”ei-oo” syventää alueellista ja taloudellista eriarvoisuutta hakijoiden kesken. Tanssilinjoilla muotoutunut kehollinen tietotaito uhkaa hävitä samalla, kun koulutusohjelmia ”sopeutetaan” niiden perusrahoitusta karsivan tehokkuusajattelun nimissä.
ISLOn tanssin ja somatiikan koulutus saa yllättäen jatkoa uudessa muodossa; 15 osaamispisteen vapaavalintaisena tutkinnonosana, jonka voi pian sisällyttää osaksi tanssialan perustutkintoa Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä Riveriassa. Päätös on valonpilkahdus kehollisen tietämisen laajemmalle tunnustamiselle, mutta se ei jarruta viimeaikaista tanssilinjojen alamäkeä. Uudet aloitteet vaativat paitsi rahaa, myös ideoita ja infrastruktuuria, joita ei voi tyhjästä nyhjäistä.
Tanssilinjojen ahdinko liittyy yhteiskunnallisten asenteiden kiristymiseen viime vuosikymmenen aikana. Arkipäiväistynyt uusliberalistinen taloususko on ristiriidassa vapaan sivistystyön tehtävän kanssa; aktiivisen kansalaisuuden ja moniarvoisuuden edistämisestä on tullut ajatuksena vieras. Asennemuutos on näkynyt jo jonkin aikaa siinä, miten tanssilinjat oikeuttavat olemassaoloaan ammattiin valmentavina tai ammattitaitoa täydentävinä koulutuksina. Ihmisyyttä syventävä omaehtoisen tekemisen ja ajattelun kehittäminen ei enää tunnu riittävän.
Opistojen tanssilinjat haraavat vielä vastaan nykyajan koulutuspolitiikassa, jota leimaa kapeakatseinen ihmiskuva ja maailmankatsomus. On toki helppo mennä halpaan ja uskoa vaihtoarvon olevan ainoa arvo. Onneksi näin ei kuitenkaan ole. Ihmisolennossa elävät luovuus ja leikki, uteliaisuus ja halu oppia. Ne löytävät aina reitin purkautua moniulotteisena elettynä kokemuksena, myös tanssina.