Recover Laboratory on vuonna 2015 perustettu poikkitaiteisiin ja paikkasidonnaisiin teoksiin erikoistunut taideryhmä. Ryhmä on tunnettu osallistavista ja immersiivisistä labyrinteista ja teoksista, joihin kokijat osallistuvat useimmiten yksin. Esityksissä yleisö liikkuu teoksen sisällä itsenäisesti, kohdaten taiteen omalla tavallaan ja omaan tahtiinsa. Ihmiskontaktiin perustuvat teokset syntyvät nykysirkuksen, kokemuksellisuuden ja kuvataiteen kohtaamispisteessä.
Recover Laboratorya luotsaavat nykysirkustaiteilija Miradonna Sirkka, kuvataiteilija Sofi Häkkinen sekä tuottaja ja kokemussuunnittelija Inna Huttunen. Lisäksi ryhmään kuuluu useita eri taiteen alojen ammattilaisia, jotka työskentelevät produktiokohtaisesti.
Pandemian aikana Recover Laboratoryn marginaalisista, paikkasidonnaisista ja monitaiteisista teoksista tuli kysyttyjä. Ulkotiloista tuli näyttämöitä ja ihmisten piti kulkea yksin turvavälit varmistaakseen – aivan kuten Recover Laboratoryn teoksissa jo ennen pandemiaa.
Teemme mm. labyrintteja, joita voi rakentaa aina uuteen ei-totuttuun esitystilaan. Labyrintin sisällä eri taiteen alat sulautuvat yhdeksi moniaistiseksi kokonaisuudeksi. Labyrintti on matka omaan itseen, jossa kokija saa itse valita miten pitkälle kokemuksensa vie. Teoksissa katsojasta tulee kokija ja fokus kääntyykin häneen itseensä. Jokainen osallistuja astuu labyrinttiin yksin – kohdaten reitillään esiintyjiä ja taidetta. Labyrintin kantavia teemoja on ihmisten välinen kontakti ja kohtaaminen – nähdyksi tulemisen kokemus.
Olemme rakentaneet labyrintteja vuosien varrella esimerkiksi jätevedenpuhdistamojen alaisiin jättimäisiin luoliin, Suomenlinnan ikivanhoihin tunneleihin, vanhaan lämpövoimalaan ja nyt viimeisimpänä parkkihallina toimivaan väestönsuojaan. Pitkä kokemuksemme erikoislaatuisissa esitystiloissa antoi erinomaiset valmiudet ja mielenlaadun koronakriisissä taiteen tekemiseen. Olemme opetelleet laatimaan turvallisuus- ja pelastussuunnitelmat, suunnittelemaan kilometrien pituisia reittejä yleisölle, varmistamaan jokaisen esiintyjän turvallisuuden oudossa paikassa ja tilanteessa, sovittamaan visuaaliset elementit erikoisiin olosuhteisiin ja ottamaan huomioon yleisön liikkumisen ja mahdollisen harhailun, sekä tilan asettamat mahdolliset haasteet.
Kävelyteokset kaupunkitiloissa
Keväällä 2020 koronan levitessä, ensi-iltaan suunniteltu näyttämöteoksemme “Satamiljoonaa prosenttia” peruuntui ja kiristyvät ja vaihtelevat rajoitukset tekivät tilanteesta melkoista luovimista. Koska olemme pieni toimija pystyimme kuitenkin muovautumaan tilanteeseen notkeammin kuin suuremmat VOS-teatterit.
Koimme, että teostemme luonteen vuoksi meillä oli mahdollisuus ja jopa velvollisuus tehdä jotain. Toukokuussa 2020 toteutimmekin ensimmäisten esittävän taiteen toimijoiden joukossa koronaturvallisen teoksen. Kaupunkitilaan suunniteltu iltakävely-teos sai ensi-iltansa Helsingissä Kallion kaupunkitilassa ja se noteerattiin myös kansainvälisesti kiinnostavana pandemia-ajan taiteellisena ratkaisuna.
Mennään vielä ajassa hieman taakse päin. Keväällä 2020 Uusimaa eristettiin muusta maasta. Ihmiset kävelivät ulkona kuin viimeistä päivää. Myös Miradonna ja Sofi käveleskelivät yhtäkkiä kummalliselta tuntuvassa kaupungissa. Idea Iltakävelystä paisui ja keskellä pandemiaa tunsimme syvää innostusta: padelkenttä näyttäytyi esiintymisareenana: valaistu lasikoppi, jossa tapahtuvaa esitystä voitaisiin katsoa lasin toiselta puolelta. Ravintoloiden tyhjät näyteikkunat janosivat sisäänsä taidetta parrasvaloihin. Käyskentelimme Kalliossa ja suunnittelimme esiintymispaikkoja. Otimme yhteyttä pieniin yrityksiin, joiden tilat ammottivat tyhillään. Betoninen kaupunki-infran huoltopönikkä näyttäytyi meille mahtavana ja kauniina jalustana esiintyjälle. Teos alkoi hahmottua. Eräs taiteilijoistamme bändeineen sattui asumaan muutaman korttelin päässä vierekkäisissä asunnoissa ja he päätyivät esiintymään ikkunoissaan istuen. Teoksessa kuuluu myös tunteikas äänimaisema, johon osallistujat lähettivät omia ääniviestejään ja ne soljuivat kuulokkeissa herkän elektronisen musiikin seassa. Yksi esiintyjä pistettiin pyörän selkään.
Taide ei ole luksustuote, jota on tarjolla vain silloin, kun kaikki on hyvin.
Soittelimme poliisille ja viestittelimme THL:n kanssa. Vaakakupissa painoi esimerkiksi pelko siitä, että onko väärin houkutella ihmisiä ulos kokemaan taidetta, kun virallinen suositus on pysyä kotona? Päädyimme kuitenkin siihen, että teos tehdään. Kaiken epävarmuuden keskellä juuri tämä oli sitä mitä tarvittiin. Pystyimme myös antamaan töitä rajoitusten takia toimeentulonsa menettäneille taiteilijoille ja kulttuurialan tekijöille. Oli tärkeää tuoda taidetta ihmisten saataville kriisin keskellä. Taide ei ole luksustuote, jota on tarjolla vain silloin, kun kaikki on hyvin. Sen täytyy pystyä tulemaan ihmisten elämään myös ja etenkin kriisin keskellä.
Iltakävely sai ensi-iltansa toukokuussa 2020. Esitimme sen kahtena iltana, joista molemmat olivat loppuunmyytyjä. Teos toteutettiin juuri Kalliossa sen vuoksi, että suuri osa työryhmästä asuu siellä. Näin pystyimme välttämään mahdollisimman hyvin työryhmän liikkumisen julkisilla kulkuvälineillä. Teimme harjoitukset ulkona turvaväleillä yhden esiintyjän kanssa kerrallaan. Hieno muisto huhtikuisesta räntäsateesta: Sofi pukee esiintyjää kumihanskat kädessä ja maski kasvoillaan keskellä Toisen linjan märkää ja lehdetöntä puistoa.
Teoksen kokijat kuvailivat kokemusta todella tärkeäksi ajassa, jossa ihmisten kohtaaminen oli minimisissä. Kommenteissa näkyi se, kuinka yleisö tunsi olonsa nähdyksi ja kuulluksi, turvallisessa kohtaamisessa taiteen, itsensä ja toistensa kanssa.
Raha olisi tullut tarpeeseen, mutta puhe kääntyi turpeeseen
Samalla kun poikkeuksellisissa tiloissa toimimisen, riittämättömien resurssien kanssa tasapainottelun ja yleisöjen kohtaamisen kautta hankittu osaamisemme ja sen tarve tuli selkeästi näkyväksi, myös rahoituspuoli näytti jopa toiveikkaalta pandemian alussa. Pienillä projektirahoituksilla ja revityillä selkänahoilla sinnitellyt, rahoituskategorioiden väliin putoava ryhmämme alkoi vastata suoraan monien korona-ajan hakuilmoitusten kriteereihin: joustava, uutta luova, inhimillinen, koronaturvallinen, uusia digitaalisia keinoja etsivä, turvallista kohtaamista mahdollistava. Amerikkalaistyylisellä innostumisella varustettu tuottaja Inna näki taloudellista potentiaalia – ehkä klassisen SWOT-analyysin uhka kääntyisi ryhmän sisäisten vahvuuksien kautta mahdollisuudeksi? Ehkä löydettäisiin väylä rahoittaa paremmin kokeellisia, monialaisia, pienille yleisöille tehtäviä intiimejä esityksiä?
Yksi Iltakävely-teoksen ajatuksista oli tarjota työtä keikat menettäneille taiteilijoille. Yllätyimme positiivisesti, kuinka monet katsojat halusivat maksaa kalliimpia lippujen hintoja taiteilijoiden toimeentuloa tukeakseen. Tahkosimme hakemuksia, kehitimme tukilippusysteemin Iltakävelylle ja saimme kaupungilta pienen avustuksen täydentämään taiteilijoiden palkkioita Iltakävely-teoksessa. Pystyimme tarjoamaan työtä monille taiteilijoille ja hankaluuksien keskellä luotto tulevaisuuteen oli kova. Kehitimme uutta tila- ja verkostohanketta ja Inna Huttunen antoi opintolinjansa alumniblogille haastattelun otsikolla “Opportunity for non-traditional arts arises from covid-19”.
Valamme toisiimme uskoa – vaikka meillä on pienet resurssit, niin meillä on toisemme.
Syksy löi kuitenkin taloudelliset realiteetit vasten kasvoja. Vuosi toi rahoitushakemuksiin hylkäyspäätöksiä yksi toisensa jälkeen ja toinen aalto rajuine rajoituksineen saapui Suomeen. Ideoita olisi ollut, mutta työtä tukevat rakenteet puuttuivat. Miradonna lähti opetustöihin Lappiin ja Inna haali töitä freelancerina muiden ryhmien tuotannoissa. Väsymys tilanteeseen näkyi kentällä selkeästi. Jatkuva uuteen sopeutuminen, uusien mahdollisuuksien keksiminen ja kehittäminen, usein korvauksetta, alkoi uuvuttaa. Samalla kun todistettiin useita vapaan kentän ryhmien kehittämiä luovia ratkaisuja, vuoden mittaan uutiset riittämättömistä tukitoimista, absurdeista priorisoinneista toimialojen välillä, Facebook-päivitykset alanvaihdoista ja burnoutit alkoivat olla arkipäivää. Vuosi on ollut karu muistutus siitä, kuinka kestämättömissä kantimissa vapaan kentän rahoitus ja resilienssi ovat olleet jo ennen kriisiä ja tulevaisuus vaikuttaa huolestuttavalta.
Välillä tekisi mieli luovuttaa kestämättömien rakenteiden keskellä. Täytyykö taiteen tekeminen lopettaa ja siirtyä ratsastamaan kustomoitujen elämyspalvelujen startup-hypellä, jotta voi saada työstään korvauksen? Kuinka paljon pystymme kenttänä ja pieninä toimijoina vaikuttamaan alan rakenteisiin ja työskentelyn muotoihin, kun jopa kulttuuriministeri puhuu taiteen sijaan turpeesta?
Usko taiteen tärkeyteen saa jatkamaan, ei luovuteta vielä, eihän?
Kevät 2021 toi toisena vuonna peräkkäin peruutuksen vuosia työstämämme näyttämöteoksen ensi-illalle. Paikkasidonnaisiin teoksiin erikoistunut ryhmämme ei tyytynyt näyttämöteoksen livestriimaamiseen ja taide taipui taas tilanteeseen sopivaksi.
Tällä hetkellä työstämme jälleen ensi-iltaan tulevaa pandemiaturvalliseksi muokattua sovitusta teoksesta ”Satamiljoonaa prosenttia”. Kesäkuussa ensi-iltansa saa “Satamiljoonaa prosenttia – yökävely”, josta rakentui näyttämöesityksen vastakohta. Se on hypnoottinen teos huomion antamisesta kesäyössä. Tässä teoksessa ryhmällemme ominaisesti katsojasta tulee osallistuja, ympäristö muuttuu näyttämöksi ja katsojan huomio kohdistuu esiintyjän sijasta ympäröivään maailmaan. Iltakävelystä alkanut ympyrä sulkeutuu yökävelyyn, kesäyön toiveikkuuteen ja huomion antamiseen.
Uuden kävelyteoksen ensi-illan lisäksi keikkapyyntöjä on alkanut pikkuhiljaa taas putkahdella sähköpostiin, ja toiveikkuus nostaa päätään. Emme ole luovuttaneet, ja uutta ensi-iltapaikkaa etsitään taas ensi vuodelle useasti perutulle “Satamiljoonaa prosenttia”-näyttämöteokselle. Valamme toisiimme uskoa – vaikka meillä on pienet resurssit, niin meillä on toisemme. Kyllä se tästä! Vuosi on pakottanut kuitenkin miettimään: kyllä me aina keksimme keinot, mutta millä hinnalla?
Lisätietoa:
Iltakävely: https://recoverlaboratory.com/fi/iltakavely
Iltakävely-traileri: https://www.youtube.com/watch?v=8xN2W6q3tO0
Yökävely: https://cirko.fi/esitys/recover-laboratory-satamiljoonaa-prosenttia-yokavely/