Ikääntyneiden kulttuuristen oikeuksien toteutumista kuvataan kulttuurisena vanhustyönä. Työtä voidaan käytännössä tehdä monin eri tavoin, osana hyvinvointi- ja hoiva-ammattilaisten perustyötä, taiteilijan työpanoksena, sopimuksellisena, monialaisena yhteistyönä tai kaikkien em. yhdistelmänä. Kulttuurisen vanhustyön rahoituksen, toiminnan ja rakenteiden kirjo on mittava. Tarkemmin aiheeseen ja käsitteisiin voi tutustua Satu Kokkoniemen kokoamassa Taiken julkaisussa: Laadukkaat ikääntyneiden palvelut sisältävät taidetta ja kulttuuria – suositus ikääntyneiden kulttuuripalveluiden Suomen malliksi.
Ikääntyneiden arvostus näkyy valitettavan usein vain juhlapuheissa. Kunnioitus kohdistuu menneisyyden saavutuksiin ja työn tuloksiin. Talouspuheessa ikääntyneitä, vanhoja ihmisiä kohdellaan menoeränä, joukkona, jota yhdistävät fyysiset krempat, muistamattomuus ja arjessa pärjäämisen haasteet. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna ikääntyneet ovat hauraita ja haavoittuvia. Leimallista näille puhetavoille kärjistettynä on, että ikääntynyt on museoesine, toiminnan ja toimenpiteiden kohde, jota tulee suojella ja holhota.
Oma kokemukseni ikääntyneistä perustuu paitsi kansalaisjärjestöjen kehittämistehtäviin, myös viime vuosien työskentelyyn tuottajana kulttuuriseen vanhustyöhön erikoistuneessa tanssiryhmässä, Myrskyryhmässä. Esittämäni näkemykset ovat henkilökohtaisia ja niitä luonnollisesti värittävät työurani varhaiset kokemukset niin ikääntyneiden hoivasta kuin kotipalvelustakin.
Olen tavannut ikääntyneitä, joilla on halu oppia ja rohkeus kokeilla. Ihmisiä, joilla on paitsi vahvoja ja perusteltuja mielipiteitä, myös huikeaa luovaa potentiaalia.
Olen saanut kokea, kuinka taide ja kulttuuri ovat murtaneet perinteistä hoivan toteuttamisen tapaa, tukeneet ikääntyneen toimijuuden vahvistumista ja rikastuttaneet sekä haastaneet taiteilijankin työtä, ennakkoluuloista ja oletuksista puhumattakaan. Näkemykseni onkin, että ikääntyneet ryhmänä on erittäin monimuotoinen. Olen tavannut ikääntyneitä, joilla on halu oppia ja rohkeus kokeilla. Ihmisiä, joilla on paitsi vahvoja ja perusteltuja mielipiteitä, myös huikeaa luovaa potentiaalia.
Lakien ja suositusten kirjaamia tavoitetiloja kirjataan enenevässä määrin kulttuurihyvinvointisuunnitelmiin ja hyvinvointikertomuksiin. Jotta tavoitteista tulee totta, on ymmärrettävä kulttuuristenkin oikeuksien vaatimat reunaehdot ja vaatimukset, tahto ja talous. Taide on parhaimmillaan muutoksen ajuri, yksilöllisen ja inhimillisen vanhuuden toteutumista edistävä voima. Artikkelissani yhdistyvät faktat, joita höystän omakohtaisilla kokemuksillani. Aihe on laaja ja monisyinen, joten käsittely jää pintaraapaisuksi, mutta toivottavasti herättää kiinnostusta ja keskustelua.
Kulttuurihyvinvoinnin rakenteet
Kulttuurin saavutettavuutta määritellään lainsäädännössä, esim. Laissa kuntien kulttuuritoiminnasta ja Sosiaalihuoltolaissa. Vuonna 2021 julkaistu Valtioneuvoston toimenpidesuunnitelma linjaa toimia mm. hyvinvoinnin eriarvoisuuden vähenemiseksi. Laatusuositus hyvän ikääntymisen toteutumiseksi (2020–2023) ohjeistaa, että palvelut tulee rakentaa tarpeiden pohjalta ja asiakaslähtöisesti. Suosituksissa on mainittu taide ja kulttuuri osana toimintakyvyn ylläpitoa. Kunnissa lisätään liikuntaan, ravitsemusneuvontaan, taiteeseen ja kulttuuriin, kaatumisten ehkäisyyn, rokotuskattavuuden parantamiseen ja muistisairauksien ennaltaehkäisyyn liittyvien vaikuttavaksi todettujen interventioiden toteuttamista ikääntyvän väestön terveyden ja toimintakyvyn edistämiseksi (STM, 2020). Laatusuositus vuosille 2024–2027 on ollut lausuntokierroksella syksyllä 2023. Ehdotuksessa kulttuurihyvinvointi on saanut jo oman kappaleensa eli aiheella on nostoa ja taiteen merkitys hyvinvoinnille tunnistetaan. Suositus: Tunnistetaan kunnissa, hyvinvointialueilla ja yhteiskunnallisissa verkostoissa taiteen ja kulttuurin merkitys toimintakyvyn tukemiseen sekä kuntoutukseen ja otetaan kulttuurihyvinvointitoiminta osaksi monialaista toimintaa ja hyvinvoinnin edistämistä. Lakien ja suositusten kirjaamia tavoitetiloja on kirjattu viime vuosina kunnallisiin ja alueellisiin kulttuurihyvinvointisuunnitelmiin sekä hyvinvointikertomuksiin. Hyvinvointikertomuksessa arvioidaan hyvinvoinnin tilaa ja kirjataan toimenpiteet.
Kuntien hyvinvointia edistävää toimintaa mitataan TEA-viisarilla. TEA on lyhenne sanoista Terveydenedistämisen aktiivisuus. TEA-viisari on verkkopalvelu, joka kokoaa tilastotietoa useilta toimialoilta seitsemän näkökulman avulla. Näkökulmia ovat mm. johtajuus, osallisuus ja seuranta ja tarveanalyysi. Viimeisin tiedonkeruu on toteutettu vuonna 2023. Tuloksista kerrotaan, että kunnat huomioivat kulttuuripalvelujen järjestämisessä yhä paremmin eri väestöryhmät. 2023 peräti neljä kuntaa viidestä (79 %) huomioi laitoksissa asuvat henkilöt kulttuuripalveluja järjestäessään, kun vuonna 2020 näin teki vain kolme kuntaa viidestä (66 %). Yli 65-vuotiaille tarjottiin kulttuuritoimintaa yleisemmin kuin 2020 (TEA-viisari, 2022). Kuntien Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen valtionosuuden lisäosa eli HYTE-kerroin otettiin käyttöön 2023. Kerroin huomioi hyvinvointia ja terveyttä edistävän kulttuuritoiminnan kunnassa yhtenä indikaattorina peruskoulujen, liikunnan ja kuntajohdon indikaattorien kanssa. HYTE-kertoimen perusteella määräytyy osittain kuntien valtionosuus.
Kerroin huomioi hyvinvointia ja terveyttä edistävän kulttuuritoiminnan kunnassa yhtenä indikaattorina peruskoulujen, liikunnan ja kuntajohdon indikaattorien kanssa.
Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi 2019 raportin, jossa käsiteltiin taiteen tarjoamia mahdollisuuksia. Raporttiin on kirjattu taiteen vaikutuksia yksilöön niin kokijana kuin tekijänäkin. Raportin mukaan osallistuminen taidetoimintaan voi ehkäistä lukuisia psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia sekä hoitaa ja auttaa selviytymään useiden akuuttien ja kroonisten sairauksien kanssa (Fancourt & Finn,2019). Osallisuus ja sosiaalisuus ovat keskeisiä elementtejä ikääntyneiden taidetoiminnassa. Kohtaamiset, usein intensiivisesti läsnä olevat ja kiireettömät hetket luovat merkityksellisyyden kokemuksia ja vahvistavat taiteen sosiaalisia ulottuvuuksia. Säännöllisyys taidetoiminnassa, samoin kuten säännöllinen kulttuuriharrastus tuottaa tutkitusti terveyshyötyjä.
Sitra on tuottanut tietoa kulttuurin ja taiteen vaikutuksista. Nina Honkala ja Liisa Laitinen (2017) jakoivat vaikutukset tiivistetysti kuuteen osa-alueeseen. Sitran toimesta on tuotettu kustakin osa-alueesta erillisiä tietokortteja yhdessä alan tutkijoiden kanssa. Sitran julkaisussa todetaan, että osa-alueet eivät ole tarkkarajaisia tai toisiaan poissulkevia. Katsauksessaan Lehikoinen ja Vanhanen (2017) tarkastelevat kansainvälisen tutkimuksen valossa taiteen vaikutuksia. Taiteen todetaan lisäävän ikääntyvillä mm. arjen merkityksellisyyttä, positiivista mielialaa, vuorovaikutusta ja parantavan unen laatua (Lehikoinen & Vanhanen, 2017). Merkittävät vaikutukset taiteella tunnistettiin myös identiteetin vahvistumisessa ja osallisuudessa, yleisen aktiivisuuden voimistumisessa (Honkala & Laitinen, 2017).
Suosituksista siirtymiseksi käytäntöön tarvitaan hyvinvoinnin rakenteissa paikka ja tahtotilaa kulttuurille ja taiteelle, arjen merkityksellisyydelle.
Taidetoiminta vaatii toteutuakseen paitsi inhimillisiä voimavaroja, myös taloudellista panostusta. Voimavarojen kohdentamista taidetoimintaan voidaan perustella inhimillisyyden ja yksilöoikeuksien lisäksi laeilla, strategioilla ja suunnitelmilla. Suosituksista siirtymiseksi käytäntöön tarvitaan hyvinvoinnin rakenteissa paikka ja tahtotilaa kulttuurille ja taiteelle, arjen merkityksellisyydelle. Turun ammattikorkeakoulun hallinnoima Taikusydän eli Kulttuurihyvinvoinnin valtakunnallinen yhteyspiste on toiminut vuodesta 2015 kooten tietoa kulttuurihyvinvoinnista ja edistäen kulttuuria ja taidetta osana hyvinvointia. Taru Tähti muistuttaa Taikusydän -tietokortissa (Tähti, 2023) muistisairauksiin sairastuneiden henkilöiden oikeudesta kulttuuriin, mainiten, että taiteella on merkittävä rooli elämänlaadun kohottajana sekä vuorovaikutuksen ja kommunikaation tukemisessa.
Kulttuurihyvinvointi laitoshoidossa
Taide ja kulttuuri eivät ole hyvinvoivien ja hyvin toimeentulevien ihmisten etuoikeuksia. Yhdenvertaisuus velvoittaa ulottamaan taide- ja kulttuuripalvelut sinnekin, missä eletään elämänkaaren viimeisiä hetkiä, heille, joiden tahdon ilmaisut ovat heikentyneet ja suurin osa päivästä sujuu avustajien tukemana. Kohtaaminen persoonana, yksilönä on tärkeää omalle identiteetille, minäkuvalle, joka tukee kyvykkyyttä. Luottamuksellisuus hoitosuhteissa edistää vuorovaikutusta ja parantaa kommunikaatiota. Ihminen, niin asiakas ja asukas kuin hoitajakin tulevat kuulluiksi ja nähdyiksi. Positiivinen ja luottamuksellinen ilmapiiri edistää henkilöstönkin jaksamista ja työssä viihtymistä.
Ikääntynyt voi ja saa määrittää tahtoaan ja toiveitaan jatkuvasti, mieli saattaa muuttua ja tarpeet vaihdella. Tahdon ilmaisu ja sen kunnioittaminen sisältyvät itsemääräämisoikeuteen, arvoperustaan, jossa jokainen ihminen on oman elämänsä paras asiantuntija. Ikääntyneet ovat yksilöitä, kullakin heistä on oma, persoonallinen elämänhistoriansa, omat mieltymykset ja omanlaisensa elintavat. Tahdon ja toiveiden määrittelyn ja toteuttamisen tueksi on julkaistu useita hoitotahtomalleja ja -pohjia. Malleissa on huomioitu ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi ja tilanteet, joissa tahdon ilmaisua haittaa tai estää esim. sairaus tai vamma. Olennaista on, että hoitotahto, kuten muutkin elämänlaatuamme määrittävät dokumentit, päivitetään tai saatetaan muutoin vastaamaan mahdollisesti muuttunutta elämäntilannetta. Jotta hoivassa ja laitoshoidossa tahdon toteutumiselle on käytännön edellytyksiä, hoitotahto tulisi kirjata asiakas- ja potilastietoihin sekä hoitosuunnitelmiin. Kulttuurinen hyvinvointi on yksi osa tahdonilmaisua.
Yhdenvertaisuus velvoittaa ulottamaan taide- ja kulttuuripalvelut sinnekin, missä eletään elämänkaaren viimeisiä hetkiä…
Kulttuurinen hyvinvointi rakentuu usein moniammatillisena, toimialat ylittävänä yhteistyönä. Laadukkaan toiminnan luomiseksi on oltava ymmärrystä hyvinvoinnin rakentumisesta, johtamista, uskallusta ja mahdollistamista. Ei ole merkityksetöntä, kuinka sote- ammattilaisten työvuorot rakennetaan, kenen ehdoilla arjen rutiinit toteutetaan ja miten yhteisön periaatteisiin ja arvoihin sitoudutaan.
Teija Nuutinen (2023) on tutkinut taiteilijoiden työtä ikääntyneiden hoivayhteisöissä. Tutkimuksessaan Nuutinen liittää taiteilijoiden työn paitsi kulttuuriseen vanhustyöhön, myös sosiokulttuuriseen (innostamiseen) ja sosiaalipedagogiseen työotteeseen. Taiteilijan työssä korostuu dialoginen kohtaaminen ja toimijuuden kunnioittaminen. Taiteilija kohtaa ikääntyneen subjektina, merkityksellisenä ja tuntevana ihmisenä, persoonana. Nuutisen havainnot taiteilijan yhteisöllisyydestä ja yhteisöä rakentavasta työtavasta vahvistavat kokemusta näkyväksi tulemisesta, rihmaston luomista yksilöiden välille. Yksilötyössäkin voi olla kyse eräänlaisen yhteyden tarjoamisesta, orientaatiosta ympäröivään todellisuuteen ja toimintaan (Nuutinen, 2023).
Taiteilija yhteisössä on yleensä erityisasemassa. Hän toteuttaa erityistä tehtäväänsä, eikä kuulu välttämättä hoivayhteisön henkilöstöön. Tässä asemassa hänellä on oma vapautensa, mutta taiteen juurtuminen osaksi yhteisön käytäntöjä tai esim. hoitajien työkaluksi tai voimavaroiksi saattavat jäädä toteutumatta. Irrallisena organisaatiosta taiteilijalla ei myöskään ole valtaa tai mahdollisuutta vaikuttaa arjen rutiineihin ja toimintaan. Keskeisinä hyvinvoinnin tuottajina ja muutosagentteina heidän osaamistaan ja ammatillista kokemustaan kannattaisi kuitenkin yhteisöissä hyödyntää (Nuutinen, 2023).
Yhteisössä työskentelyssä on kyse paitsi yhdessä työskentelystä ja sen eettisistä näkökulmista, myös oikeutuksesta asettua osaksi yhteisöä. Yhteisöissä on kerroksellisuutta, varsinkin jos viitataan yhteisöihin, joiden jäsenet, asukkaat ja asiakkaat tarvitsevat tukea arjessa selviytyäkseen. Yhteisön muodostavat paitsi asukkaat, myös työntekijät, läheiset, päivittäinen toimintaympäristö. Taiteilija asettuu tähän toiminnan kehään johonkin kohtaan asukkaan arkea ja elämää. Taiteilijan vaikutus onkin parhaimmillaan tai pahimmillaan kuin vesipisara, joka muodostaa laajenevia renkaita (Nuutinen, 2023).
Ikääntyneiden kulttuuriset oikeudet
Ikääntyneiden kulttuuriset oikeudet linkittyvät ihmisoikeuksiin, vanheneminen tai ikä ei saa olla ihmisoikeuksien rajoittamisen peruste. Peruste oikeuksien tai tarpeiden ohittamiselle ei niin ollen voi olla myöskään asumismuoto tai valittu tapa elää. Kansainvälisin sopimuksin määritellään erityisessä tuen tarpeessa elävien ihmisten oikeuksia. Sopimus vammaisten ihmisten oikeuksista (2016) määrittelee hyvän elämän perusteita ja kirjaa syrjimättömyyden selkeästi.
TAIDERINKI- hankkeessa 2021 selvitin ikääntyneiden toimijuutta ja kokijuutta taidepalveluissa. Taiderinkiin osallistui kuusi henkilöä, iältään 75–91-v. He kokoontuivat kolme kertaa yhdessä kanssani ja lisäksi keskenään pienryhmissä ja vastasivat kahteen kyselyyn sekä täyttivät Taidepassia (Taike). Ryhmätapaamisten ohessa oli mahdollisuus jokaisella tulla yksilönä kuulluksi sekä saada lyhyt opastava tuokio kulttuurisista aiheista. Erityisesti ryhmä arvosti heidän luovien ideoidensa kuulemista ja niistä keskustelemista.
Selvitys osoitti, että ikääntyneiden taidetoiminnassa tulee vahvasti huomioida ko. osallistujien erityispiirteet. Erityispiirteitä ovat pitkän elämänkokemuksen ja taiteen harrastuneisuuden lisäksi toimintakyvyn vaihtelut sekä kognitiiviset kyvyt. Lisäksi kyselyn vastaukset osoittivat, että Taiderinkiläiset suosivat maksuttomia tapahtumia ja tilaisuuksia, arvostaen monipuolisia elämyksiä, erityisesti teatteria, musiikkia ja tanssia sekä viihtyvät tutussa ryhmässä. Taide-elämyksissä erittäin merkittävää oli sosiaalinen ulottuvuus. Oman taiteellisen toimijuuden toteuttaminen oli vahvasti sidoksissa kulttuuriseen aktiivisuuteen. Tarvetta oli avata käytänteitä, miten ja mistä taiteilijan voi tilata esim. yksityistilaisuuksiin, miten läheiset voivat vahvistaa kulttuuripalvelujen käyttämistä, myös lahjoituksista ja testamenttivarojen suuntaamisesta taidelaitoksille keskusteltiin.
Kun puhutaan hyvinvoinnista, keskeisiä kulttuurisen hyvinvoinnin oikeuksien toteutumisen areenoita ovat hoivan ja hoidon yhteisöt.
Myrskyryhmän tuottajana olen ollut kirjaamassa Myrskyryhmän osallistavan tanssielokuvan mallia, joka avaa yhden kulttuurisen vanhustyön työtavoista. Myrskyryhmää pyydettiin mukaan kehittämistyöhön keväällä 2021, toiveena, että kuvaisimme jonkin työtapamme ja saattaisimme sen vertaisarvioitavaksi ensimmäisenä taiteen ja kulttuurin toimijana. Muut julkaistut toimintamallit ovat sosiaali- ja terveysalan toimijoiden työmuotoja, joista osasta löytyy vahvaa tieteellistä näyttöä. Pioneereina lähdimme matkaan, ajatellen, että näin aurataan tietä muille taidetoimijoille ja lisätään näkyvyyttä taiteeseen perustuvista työtavoista ja hyvinvointivaikutuksista. Myrskyryhmä halusi kehittää myös omaa työskentelyään, vaikuttaen samalla HYTE-toimintamallin elementteihin ja ulottuvuuksiin ja siihen, miten työkalu voisi paremmin soveltua hyvien käytäntöjen kuvaamiseen kulttuurihyvinvoinnin alalla. Myrskyryhmän osallistava tanssielokuva (Mot) -toimintamallina julkaistiin 1.12.2022 (Leivo&Isokoski, 2022).
Mikään malli ei toimi tyhjiössä, saati ole irrallinen toimintaympäristöstään. Kunnianhimoinen ammatillinen taidetoiminta kehittyy vuorovaikutuksessa. Kun puhutaan hyvinvoinnista, keskeisiä kulttuurisen hyvinvoinnin oikeuksien toteutumisen areenoita ovat hoivan ja hoidon yhteisöt. Mikäli yhteisön asukkaalle kulttuuri on merkityksellistä tai tärkeä osa omaa henkilöhistoriaa, näitä elementtejä tulee kunnioittaa. Selvitettävä henkilökohtaisia toiveita tai mieltymyksiä. Riippumatta siitä, kuka tai mikä taho hoivaa toteuttaa. Asukkaan tahdon avaimet on oltava aina omassa, ei työntekijän taskussa ja kulttuuristen oikeuksien oltava tasavertaisia oikeuksia muiden, hyvää elämää ylläpitävien oikeuksien kanssa.
Malliin liittyy laatimamme kuvaus osallistavan tanssielokuvan mahdollisuuksista eri elämänvaiheissa. Näkemyksemme on, että ihminen on vahvasti tekijä kuolemaansa saakka, kokijana ainutkertainen ja yksilöllinen. Taidetoiminnankin tulee silloin olla vuorovaikutteista, dialogista ja tilannetietoista.
Myrskyryhmän toimintaa ohjaavat arvojen pohjalta luodut eettiset ohjeet, joiden noudattamista vaadimme esim. yhteistyökumppaneiltamme. Kati Kallion ja Elli Isokosken laatima ohjeistus selventää toimintamalleja osallistavan taiteen prosesseissa ja osallistujien sekä taiteilijan välisissä sopimuksissa. Monimuotoistuva toimintaympäristö edellyttää avoimuutta ja selkeyttä, mutta myös auki kirjattuja toimintaperiaatteita (Kallio & Isokoski, 2022).
Tulevaisuus – lopuksi
Etuoikeudesta ikääntyä kirjoittaa Anna Rotkirch 2021 julkaistussa selvityksessään. Sen sijaan, että näkisimme vanhenemisen yhteiskunnallisena haasteena ja vanhat ihmiset kulueränä, on muistettava, että positiiviset edistysaskeleet, kuten lääketieteen kehittyminen ja yhteiskunnallisten olosuhteiden kohentuminen ovat osaltaan vaikuttaneet eliniän pidentymiseen. Syntyvyyden muutokset taas vaikuttavat siihen, että ikääntyneitä on varsinkin Suomessa määrällisesti paljon.
Vuoden 2019 lopussa yli 65-vuotiaita oli Ympäristöministeriön tilastojen mukaan 1 231 760 (22,3 % koko väestöstä) ja yli 85-vuotiaita 151 194 (2,7 %). Tilastokeskuksen ennusteen mukaan vuonna 2040 yli 65-vuotiaita olisi yli 1 518 000 (27,5 %) ja yli 85-vuotiaita yli 339 000 (6,1 %) (Ympäristöministeriö 2019).
Vanhuuseläkeiän ylittäneistä henkilöistä suurin osa elää arkeaan itsenäisesti, osa hyvinkin aktiivisesti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastojen mukaan vuonna 2022 ikääntyneiden palveluja (säännöllinen kotihoito, tavallinen palveluasuminen, tehostettu palveluasuminen, vanhainkotihoito ja terveyskeskusten vuodeosastojen pitkäaikaishoito) sai 8 % 65 vuotta täyttäneistä, 15 % 75 vuotta täyttäneistä ja 34 % 85 vuotta täyttäneistä. 75 vuotta täyttäneistä 7 % oli ympärivuorokautisessa hoidossa sosiaalihuollossa eli vanhainkotien tai tehostetun palveluasumisen asiakkaana. 85 vuotta täyttäneistä vastaava osuus oli 16 %. Yksinäisyys on todettu merkittäväksi riskitekijäksi monissa tutkimuksissa. Tilastokeskuksen vuoden 2019 elinolotilaston mukaan yksinäisyyden kokeminen on kaikkein yleisintä yli 74-vuotiailla, heistä 7,3 prosenttia oli koko ajan tai suurimman osan ajasta yksinäinen, ja vähintään joskus yksinäiseksi koki itsensä 28,7 %. Kotihoidon asiakkaista 28,3 % kokee yksinäisyyttä (Aaltonen et al., 2023).
Olen työskennellyt ikääntyneiden parissa niin laitoshoidossa, kotihoidossa kuin päivätoiminnassakin sosiaalialan pohjakoulutuksellani. Näkökulmani on siirtynyt vähitellen hoivasta kulttuuriin, kun aloitin tuottajana nykytanssiryhmä Myrskyryhmässä n. 10 vuotta sitten. Kokemukseni on, että mikäli ikääntyneiden hyvinvointiin panostetaan toimijuutta vahvistavilla työtavoilla, kuten taiteella, se lisää elämää paitsi yksilön vuosiin myös yhteisöön. Yksinäisyyden lievittymistä taiteen keinoin olen saanut todistaa useita kertoja niin avoimen toiminnan kuin hoivan piirissä, ihmisten tullessa nähdyksi ja kuulluksi.
Aina on aihetta juhlaan, jota taide arkeen tuottaa. Taide on ilon pisaroita, surun kantamista ja merkittäviä kohtaamisen hetkiä.
Ikääntyneistä innostunut Myrskyryhmä on perustamisestaan, 2002 lähtien vienyt tanssitaidetta niin hoivalaitoksien asukashuoneisiin, palveluasumisen olohuoneisiin kuin näyttänyt tanssielokuvia muistisairaille. Vuosien varrella työote on syventynyt esitystaiteesta kohti kohtaamisia, vuorovaikutteisuuden lisääntyessä. Työtavan muutos on edellyttänyt pysähtymistä, kuulemista ja läsnäoloa. Työskentely vuonna 2024 on pitkälle ikääntyneiden luovuuden herättelyä, ideoiden yhdessä kehittämistä ja teosten yhteistekemistä. Unohtamatta rakenteisiin ja toimintaympäristöön vaikuttamista.
Kirjoittaessani tätä tammikuussa 2024 olen havainnut, että iästä hurmaantuneita on muitakin, taiteen ja kulttuurisen vanhustyön kirjo on laajentunut, lajitovereita on laumaksi asti ja ymmärrys kulttuurisista oikeuksista osana ikääntymistä on vähitellen lisääntymässä. Aina on aihetta juhlaan, jota taide arkeen tuottaa. Taide on ilon pisaroita, surun kantamista ja merkittäviä kohtaamisen hetkiä.
Maailma ei ole tietenkään vielä valmis, saati tie ruusun terälehdillä katettu. Kulttuurisen vanhustyön ja taiteen saavutettavuuden edistämiseksi on tehtävä yhdessä töitä, löydettävä vaikuttamisen tapoja ja kiilattava kulttuuri julkisiin rakenteisiin, vaadittava poliittista tahtotilaa. Taiteen alan toimijoilla on kokemusta käytännöstä, näyttöä vaikutuksista ja osaamista, joka julkisten kirstunvartijoiden tulisi vihdoin oivaltaa. Kulttuuriset oikeudet vahvistuvat, kun taide ja kulttuuri asetetaan sille kuuluvaan, pysyvään asemaan ihmisen merkityksellisen arjen muodostumisessa. Asema näkyy juhlapuheiden sijaan taloudellisena panostuksena ja ikäihmisten arvostuksena, hyvän arjen edellytysten määrätietoisena turvaamisena. Taiken julkaiseman suosituksen ja kirjaaman työnjaon pohjalta (Kokkoniemi, 2023).
Tällä hetkellä valitettavan usein taiteen ja kulttuurihyvinvoinnin ammattilaisten työpanos uhrataan hankehimmeleihin ja perustoimeentulon ylläpitoon, eikä työpanos suuntaudu kuin murto-osin varsinaisen kohderyhmän kanssa työskentelyyn. Kulttuurihyvinvoinnin ammattilaisiin kohdistuu myös kohtuuton määrä vaateita niin hyten kuin rahoittajienkin suunnalta. On osattava vakuuttaa, perustella, osoittaa vaikuttavuutta ja noudattaa erilaisia lakeja ja periaatteita sekä toteuttaa hyvää hallintoa. Puhumattakaan suunnistamisesta ja navigoinnista muuntuvalla alalla. Toivon vielä näkeväni päivän, jolloin vastuu kulttuurisesta hyvinvoinnista on selkeä ja taiteen ammattilaiset tekevät reilusti palkattuina työtään, ydinosaamiseensa keskittyen, ikääntyneen hyvinvointia edistäen. Täysivaltaisina yhteisön jäseninä.
Lähteet
Aaltonen, M. et al. (2023). Yksinäisyys ja toive muualla kuin kotona asumisesta lisäävät kotihoidon asiakkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä. Tutkimuksesta tiiviisti 59/2023.THL. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-218-1 (viitattu 15.1.2024)
Fancourt, D, Finn, S. (2019). What is the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. Health evidence Network synthesis report 67. WHO. Maailman terveysjärjestö WHO. 2019. https://www.who.int/europe/publications/i/item/9789289054553 (viitattu 6.1.2024)
Honkala,N., Laitinen,L. (2017). Sitra. https://www.sitra.fi/artikkelit/nakokulmia-taiteen-ja-kulttuurin-sosiaalisen-hyvinvoinnin-vaikutuksiin/ (viitattu 6.1.2024)
Isokoski, E., Leivo, M. Myrskyryhmän osallistava tanssielokuva. (2022). https://bit.ly/3VuWAWx (viitattu 6.1.2024)
Kallio, K., Isokoski, E. Eettiset ohjeet. (2022). https://www.myrskyryhma.fi/elokuvat.html (viitattu 28.1.2024)
Kokkoniemi, S. (2023). Laadukkaat ikääntyneiden palvelut sisältävät taidetta ja kulttuuria – suositus ikääntyneiden kulttuuripalveluiden Suomen malliksi. Taike. https://www.taike.fi/fi/julkaisut/laadukkaat-ikaantyneiden-palvelut-sisaltavat-taidetta-ja-kulttuuria-suositus. (viitattu 28.1.2024)
Lehikoinen, K., Vanhanen, E. ArtsEqual. (2017). https://taju.uniarts.fi/handle/10024/7104 (viitattu 6.1.2024)
Nuutinen, T. (2023). https://journal.fi/sosiaalipedagogiikka/article/view/126203 https://www.julkari.fi/handle/10024/145562 (viitattu 6.1.2024)
Rotkirch, A. (2021). Syntyvyyden toipuminen ja pitenevä elinikä: Linjauksia 2020-luvun väestöpolitiikalle.https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162920 (viitattu 12.1.2024.)
Rotkirch, A. (2021). Vanheneminen on etuoikeus. https://vtkl.fi/vanheneminen-on-etuoikeus (viitattu 12.1.2024.)
Sopimus vammaisten ihmisten oikeuksista. (2016). https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2016/20160027/20160027_2#idm46434451203088 (viitattu 6.1.2024)
Sosiaali- ja terveysministeriö, STM. (2020). Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023: Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162455 (viitattu 6.1.2024.)
Suomen virallinen tilasto (SVT): Elinolotilasto. Nuoret ja 65–74-vuotiaat elämäänsä tyytyväisimpiä, yksinäisyys yleisintä iäkkäiden ja yhden aikuisen talouksissa. (2019). Tilastokeskus. https://www.stat.fi/til/eot/2017/eot_2017_2019-05-24_kat_003_fi.html (viitattu: 20.1.2024)
Taiderinki-hanke. (2021). https://www.myrskyryhma.fi/kulttuurinen-vanhustyouml/taiderinki-virittaa-hymyn-huulille (viitattu 6.1.2024)
Kulttuurihyvinvointi rakenteissa. Taikusydän. Tietopankki. Kulttuurihyvinvoinnin lyhytkoulutus. https://taikusydan.turkuamk.fi/tietopankki/kulttuurihyvinvoinnin-lyhytkoulutus/kulttuurihyvinvointi-rakenteissa/ (viitattu 6.1.2024)
TEA-viisari. Tiedote. Etusivu – TEAviisari – Terveyden edistämisen vertailutietojärjestelmä https://teaviisari.fi/teaviisari/fi/tiedote/113 (viitattu 6.1.2024)
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL. (2023). Sosiaalihuollon laitos- ja asumispalvelut 2022. Tilastoraportti 29/2023, 2023. Suomen virallinen tilasto, Sosiaalihuollon laitos- ja asumispalvelut. THL. https://thl.fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/ikaantyneet/sosiaalihuollon-laitos-ja-asumispalvelut (viitattu 15.1.2024)
Tähti, T. (2023). Taikusydän.Taikuysdän_tietokortti_1_2023_Kulttuuri, taide ja luovuus ikääntyvässä yhteiskunnassa (turkuamk.fi) (viitattu 6.1.2024)
Valtioneuvoston toimenpidesuunnitelma (2021). https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163021 (viitattu 6.1.2024)
Ympäristöministeriö. Ikääntyneiden asuminen. https://ym.fi/ikaantyneiden-asuminen (viitattu 15.1.2024.)