Palkkatyön käsitteet ovat kuin hartioista kinnaava polyester-paita apurahalla tehtävästä työryhmätyöstä puhuttaessa. Istuu huonosti, hiostaa, alkaa äkkiä haista kainaloista. Parempien käsitteiden puutteessa taiteellinenkin työ jäsentyy esihenkilön ja alaisen kautta, samalla tuoden mukanaan työsuhteisen palkkatyön muutkin rakennelmat ja odotukset. Piiloon jää, että työsuhteisessa työelämässä myös esihenkilöllä on tukenaan säännöllinen tulo ja työaika, lomat ja työterveyshuolto; mahdollisesti myös hierarkiassa ylempänä oleva oma esihenkilö. Se onkin sitten aivan herrassa onko tämä esihenkilö fiksu vai ennemminkin päänsä pensaaseen työntäjä.
Viime vuosina käydyn terveellisen keskustelun seurauksena olemme tilanteessa, jossa työryhmien koollekutsujiin kohdistuvat esihenkilötyön paineet ovat ehkä paremmin jäsenneltyjä. Aineellisia edellytyksiä paineisiin vastaamiseen ei kuitenkaan ole tullut lisää.
Tällä hetkellä kaikki on yksilöstä kiinni. Maksuttomaankaan johtajuuskoulutukseen osallistuminen ei ole ilmaista. Ennen kaikkea kouluttautuminen maksaa aikaa, joka on raha- ja aikaköyhän freelancerin kallisarvoisin pääoma. Olisiko ehkä kuitenkin tarpeellisempaa levätä? Hyvin nukkuneena ja kunnolla syöneenä jaksaa paremmin.
On myös tullut aika avata keskustelu siitä miten työryhmän ilmapiiri ei ole yksin johtajan vastuulla. Jokaisella on valtaa vaikuttaa siihen millaiseksi ilmapiiri rakentuu ja millainen työtoveri on; myös johtajalle. Kenenkään ei tarvitse sietää rajattomuutta tai loputtomia vaatimuksia. Olisi ystävällistä pitää mielessä, että työryhmän johtajan työpäivä on monasti harjoituksen päättyessä vasta puolessa. Hän on se joku, joka hoitaa ellei toisin ole sovittu.
On avainkysymys miten toimimme yhdessä, jotta kaikkien työelämä olisi kestävämpi. Lisäresursseja jotka helpottaisivat muutoksen tekemistä tuskin on tulossa. Kulttuuri- ja sen sisällä taide- ja taiteilijapolitiikka kisaavat julkisesta rahoituksesta ylivoimaisten kilpakumppaneiden kanssa. Terveydenhuollon menot kasvavat, varhaiskasvatus ja perusopetus tarvitsevat lisäresursseja eikä tuleva NATO-jäsenyys ole ilmainen. Edessä on vaalivuosi. Opposition vaihtoehtobudjeteissaan esittelemät sosiaaliturvan leikkaukset saattavat pian olla todellisuutta.
Meidän tulee tekijäkenttänä toimia toisiamme kohtaan paremmin. On jokaisen vastuulla avata suu siellä missä sillä on väliä, tuotantopalavereista harjoituksiin ja rahoitushakemuksiin. Otetaan yhdessä riski; luotetaan toistemme empatia- ja arvostelukykyyn. On tunnustettava, että me ammattiryhmänä itse uusinnamme ilmaistyön ja uupumuksen synnyttävää työtapaa. Sen voimme muuttaa vain me itse.
Kirjoitan tätä uudenvuoden aattona. Aloitin Liitoksen vastaavana toimittajana hieman yli kolme vuotta sitten. Tänä aikana on käyty enemmän tai vähemmän kiivaasta keskustelua johtajien vallankäytöstä. Nyt luulen ajan olevan kypsä sille, että laajennamme keskustelun koskemaan työryhmiä kokonaisuutena. Konflikti ei ole ongelma. Konflikti muuttuu ongelmaksi vasta jos se jätetään käsittelemättä. Toimiva ja terve ryhmä on kaikkien osiensa summa.