Uuden puheenjohtajuuteni myötä olen käynyt joitakin keskusteluja vanhempien kollegoiden kanssa. Aiemmin silloinen tanssitaiteilijoiden liitto on ollut ymmärtääkseni vahvasti koko taidetanssin ammattikentän yhdistävä järjestö, joka järjesti myös esimerkiksi treenitoimintaa. Minun ikäpolveni on saanut monet rakenteet valmiina itsestäänselvyyksinä ja ajoittain unohtuu ottaa selvää, millaisia prosesseja ja vaiheita niiden takana on.
Tästä kiinnostuneena tätä kirjoitusta tehdessäni googlasin itseni viimein tanssitaiteilijain liiton alkuvaiheisiin. Vaikka perustamisvuosi 1937 oli minulla muistissa, en ollut silti ajatellut, että liittomme olemassaolo on toden totta kulkenut toisen maailmansodan läpi. Historiallisen syklisyyden kummitus tuntui olevan läsnä, sillä elämme jälleen suurten kriisien aikaa ja Euroopassa on sota.
Nykyään liiton merkitys jäsenen arjessa on ehkä eniten toimistolta saatavaa työehtoneuvontaa ja ohjeistusta työttömyysturvabyrokratiaan. Oopperan balettitanssijat ovat siirtyneet toiseen liittoon ja treenitunteja pyörittävät toiset tahot. Rahoitettujen toimijoiden määrä on lisääntynyt ja niiden toimenkuvat tarkentuneet, alan rakenteet ja ammattimaisuus ovat vuosien varrella kehittyneet paljon ja liiton jäsenpohja moninaistunut. Tänä päivänä STST:n jäsenistö on tanssin ja sirkuksen ammattilaisten reilu tuhatpäinen joukko, jonka koulutustaustojen ja ammatillisten kontekstien kirjo on laaja.
Tällainen inklusiivisuus on ajanmukainen ja tarpeellinen suunta. Marginaalisten ryhmien yhteen tulemisessa ja yhteen hiileen puhaltamisessa on järkeä vaikutusvaltaisuuteen tähdätessä. Se tarkoittaa samalla ehkä haasteita ytimekkään kollegiaalisen tuen suhteen, sillä koko jäsenistön yhteisiä nimittäjiä ei helposti löydy. Liittomme saattaa näyttäytyä tästä syystä takavuosia etäisempänä ja hahmottomampana kuin mainituilta osin homogeenisemmät, vaikka Temenkin ammattijärjestöt. Jäsenistömme kattaa myös mahdollisesti risteäviä intressejä. Samalla tavoite tietysti on, ettei korvia suljeta kenenkään suuntaan. Myös vahvoja yhteisiä etuja toki löytyy erityisesti isossa kuvassa, kuten taiteen rahoituksen lisääminen kestävästi, joka on kestoaiheita STST:n agendalla. Olkoon tämä omasta puolestani avoin kutsu ottamaan minuun yhteyttä, mikäli jokin sinua koskeva tai havaitsemasi problematiikka vaatii mielestäsi järjestömme huomiota. Tällaisista yksilöiden yhteydenotoista on saanut alkunsa moni STST:n tärkeä aikaansaannos.
Sodan lisäksi päällä on edelleen myös koronakriisi. Pahimpien rajoitusten aikana kulttuuripolitiikka oli paljon pinnalla ja otsikoissa meidän, kentän tekijöiden, ansiosta. Tämä ikävä kyllä vaati sen, että meiltä vietiin melkein kaikki. Ei ole varmaa, etteikö rajoituksia tulisi taas tänä syksynä. Ajatus tuntuu uuvuttavalta. Kaiken keskellä toivotan meille voimaa ja päättäjille vakuuttuneisuutta taiteen olemassaolon inhimillisestä tärkeydestä kriisien aikana, sillä taiteella ja sen tekijöillä on käytössään täysin korvaamaton rekisteri käsitellä ympäröivää maailmaa sekä elämisen merkityksellisyyttä.