Teme jäsenjärjestöineen lausui OKM:lle ja Irina Krohnille uutta lakia elokuvataiteen edistamiseksi
Nyt kun valmisteilla on uusi laki elokuvataiteen edistämisestä, haluamme välittää siitä selvitystä tekevälle Irina Krohnille omat näkemyksemme Suomen elokuvasäätiöstä elokuvatukien myöntäjänä sekä kehityskohtia tukien myöntämisen prosesseissa.
Lausuntoa varten olemme perehtyneet mm. Jari Muikun (2014) ja Leif Jakobsonin (2015) Opetus- ja kulttuuriministeriölle tekemiin selvityksiin, Tuomas Ojasen ja Pauli Rautiaisen Elokuvasäätiön valtionaputehtävien perustuslakikysymyksiä analysoivaan selvitykseen (2016), voimassaolevaan lakiin elokuvataiteen edistämisestä (21.1.2000/28), asetukseen elokuvataiteen edistämisestä (843/2007), valtionavustuslakiin (27.7.2001/688) ja Suomen elokuvasäätiön (SES) ohjeistuksiin. Lausunnossa kommentoimme vain seikkoja, jotka ovat erityisesti olleet omissa keskusteluissamme keskiössä.
Ojanen ja Puranen ovat seikkaperäisesti avanneet SES:n myöntämien valtionavustusten perustuslaillisuutta ja sitä, voiko vahvasti julkisoikeudellinen säätiö olla toimivaltainen valtionavustuksissa. Selvityksen perusteella voi erityisesti, koska elokuvataiteen tukipäätökset pohjautuvat voimakkaasti taiteen vapauden perustuslailliselle suojalle. Lisäksi julkisen tuen osuus on elokuvien rahoituskokonaisuudesta vain osa. Selvityksen kirjoittavat toteavat kantanaan, että pienillä tarkennuksilla SES voi hyvin toimia elokuvataiteen tukien myöntäjän roolissa. Teme on mielissään tästä analyysistä ja kannattaa tarkennusten tekemistä, jotta SES voi jatkaa tukien myöntäjän roolissaan. Ojanen ja Puranen kiinnittävät analyysissään huomiota joihinkin sellaisiin asioihin, joihin myös Teme on toistuvasti puuttunut.
1) Valvonta ja sen varmistaminen
Valtionavustusten valvonnan tärkeys ja sen varmistaminen, että avustukset menevät siihen käyttötarkoitukseen, mihin ne on tarkoitettu, on julkilausuttu jo valtionavustuslain 7.2.§:ssä, jossa vaaditaan, että mikäli valtionapuviranomainen (tässä OKM) delegoi toiselle toimijalle (tässä SES) valtionavustuksen edelleen jaettavaksi, tätä delegointia koskevassa sopimuksessa on tehtävä sopimus valtionavustuksen käytöstä, käytön valvonnasta ja niiden ehdoista toimintaa tai hanketta toteuttavan kanssa. Valtionavustusten käytön valvontaa korostetaan sitten läpi linjan: Ensin laissa elokuvataiteen edistämisestä 8 §:ssä, sitten tarkemmin asetuksen 4 §:ssä. SES:n tukiohjeissa elokuvatuotantoyhtiöt velvoitetaan noudattamaan erityisiä elokuvatuotantoyhtiöiden kirjanpito-, projektilaskenta- ja projektitarkastusperiaatteita (–).
2) Rahoittajavastuu
SES:n sisäistä päätöksentekorakennetta lainsäädännössä ei säännellä. SES:n toiminnan perustuslaillisuutta analysoivassa selvityksessä pidetään suurena puutteena sitä, että laista elokuvataiteen edistämisestä puuttuvat säännökset tukipäätöksiä käsittelevien henkilöiden vahingonkorvausvastuusta ja todetaan, että säännönmukaisesti perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä on pidetty tarpeellisena sekä rikosoikeudellisen vastuun että vahingonkorvausvastuun ulottamisesta päätöksentekoon, jossa kysymys on julkisista hallintotehtävistä perustuslain 124 §:n mukaan. Tämä korostaa sitä, että tukipäätöksiä tehdessä käytetään merkittävää julkista valtaa, joten on paikallaan järjestää tukien käytön asianmukainen valvonta, jotta tuet käytetään siihen tarkoitukseen, mihin ne on tarkoitettu. Tuen myöntämisperusteet on määritetty asetuksessa elokuvataiteen edistämisestä 1 §:ssä. Eri tuet on tarkasti selostettu SES:n tukiohjeistuksissa. Tukien valvonnasta SES toteaa: ” Säätiöllä on oikeus suorittaa tuen maksamisessa ja käytön valvonnassa tarpeellisia tarkastuksia.” Käsityksemme mukaan valvontaa ei juuri suoriteta. Valvonnasta kysyttäessä vastaus on usein ollut ylimalkainen ”SES ei ole mikään poliisi” – tyyppinen vastaus. Valtionavustuslain 16 §.ssä todetaan, että valtionapuviranomainen voi päätöksellään valtuuttaa toisen viranomaisen tai ulkopuolisen tilintarkastajan suorittamaan tarkastuksia. Ulkopuolinen asiantuntija voi myös valtionapuviranomaisen pyynnöstä avustaa tarkastuksissa. Ehdotamme, että SES alkaa suorittaa lainmukaisia tarkastuksia vaikkapa pistotarkastuksina tukien oikean käytön varmistamiseksi.
Tilaajavastuulain hengessä elokuvasäätiöllä tulee olla vastuu siitä, että sen rahoittamissa tuotannoissa noudatetaan lakia ja maksetaan työehtosopimuksen mukaisia palkkoja, koska säätiön tukiohjeiden mukaan sen ”tavoitteena on edistää korkeatasoista, monipuolista ja omaperäistä suomalaista elokuvatuotantoa. Säätiö myöntää tuotantotukea ammattimaiseen elokuvatuotantoon.” Ammattimainen tarkoittaa sananmukaisesti sitä, että joku tekee elokuvia ammatikseen eli se on hänen elinkeinonsa, ei esim. harrastuksensa. Parlamentaarinen Yle työryhmä kesäkuussa valmistuneessa muistiossaan velvoittaa Yleltä tilaajavastuuta ja kirjasi sen muistioonsa näin:
”Riippumattomien tuottajien osalta on tärkeää muistaa tilaajavastuu. Työryhmä pitää tärkeänä sitä, että Yleisradio Oy. toimii vastuullisena tilaajana tilaajavastuulain (1233/2006) hengessä. Kilpailuttaessaan tuotantoja Ylen tulee valvoa, että sen tilaamissa tuotannoissa noudatetaan lakiin ja työehtosopimuksiin kirjattuja reiluja pelisääntöjä. Ylen tulee valvoa tilaajavastuulain hengessä, että aikataulut, rahoitus ja tuotantobudjetit ovat realistiselle tasolla ja palkat alan työehtosopimuksien mukaisia. Ylen tulee lopettaa ostot määräajaksi niiltä tuotantoyhtiöiltä, jotka eivät laillisia pelisääntöjä noudata.”
3) Tuotantoneuvojien asema ja työnkuva
SES:n tuotantotuet myönnetään tuotantoneuvojamallin kautta. Alalla mallia pidetään pääsääntöisesti hyvänä. Todettakoon kuitenkin, että tuotantoneuvojien täytyy olla perehtyneitä kaikkiin elokuvan lajeihin. Heidän asiantuntemustaan tulee tarvittaessa kehittää koulutusta tarjoamalla. Tuotantoneuvojat eivät ole arviointiautomaatteja, vaan heidän työmääränsä tulisi olla sellainen, että tekijöillä on myös mahdollisuus keskustella ja tavata heitä. Jos on olemassa jotain kirjaamattomia kiintiöitä, esimerkiksi vuotuinen maksimi esikoisohjaajille tai animaatioelokuville, nämä kirjoittamattomat säännöt tulisi läpinäkyvyyden nimissä kertoa avoimesti ja niiden tulisi olla nähtävillä elokuvasäätiön sivuilla. Tosin kirjoittamattomia sääntöjä ei tukien säädösten ollessa lainmukaisia voi olla.
Alalla on myös todettu, että tuotantoneuvojien vaihtuessa syntyy jatkuvuusongelmia, jotka voitaisiin välttää esim. pitämällä vanha ja uusi tuotantoneuvoja jonkin aikaa samanaikaisesti työssä ja huolehtimalla asianmukaisesti uuden työntekijän perehdyttämisestä ja erilaisen piilotiedon välittämisestä. Viittaamme tässä myös jo todettuun vahingonkorvausvastuuseen, joka raamittaa päätöksentekoa ja vaatii läpinäkyvyyttä tukien myöntämisen koko prosessilta. Viittaamme tässä myös mm. Suomen elokuvaohjaajaliiton ja Käsikirjoittajien killan esittämään kannanottoon (1.4.2016) Slate-tukipäätöksien avoimuudesta. Tukipäätöksissä pitäisi näkyä tukea saaneiden hankkeiden nimet ja tekijät – myös ohjaajien ja käsikirjoittajien – jotta väärinkäytöksiä ei synny.
4) Elokuvasäätiön hallituksen kokoonpano
Elokuvasäätiön hallituksessa tulee olla alan asiantuntijajäseniä ja jäsenten tulee edustaa alaa laaja-alaisesti. Tätä näkemystä myös tukee Ojasen ja Rautiaisen selvitys toteamalla, että Suomen elokuvasäätiön hallituksen kokoonpano on järjestettävä taidemaailman institutionaalinen autonomia huomioiden. ”Käytännössä tämä tarkoittaa riittävän elokuva-alan edustuksen ja asiantuntemuksen turvaamista toimialan ulkopuolisten jäsenten ohella. Opetus- ja kulttuuriministeriön nimittäessä säätiön hallituksen tämä voidaan varmistaa esimerkiksi sitomalla ministeriön nimittämistoimivaltaa esimerkiksi säännöksellä, jonka mukaan vähintään kolmasosa hallituksen jäsenistä on nimitettävä toimialan esittämistä henkilöistä.”
5) Taiteen ja tekijöiden diversiteetti ja sen tilastoiminen
Suomalaisen elokuvataiteen edistämiseksi Suomen elokuvasäätiön tulee ottaa sen päätöksissä huomioon tarinoiden ja tekijöiden diversiteetti ja osoittaa se myös tilastoinnin avulla. Yhdymme WIFT Finland ry:n lausuntoihin siitä, että audiovisuaalisen kulttuuripolitiikan kehittämisessä ja elokuvataiteen edistämisessä tulee ottaa huomioon kokonaisvaltainen tasa-arvon toteutuminen sekä tekijöiden kentällä että katsojien joukossa. Toivomme yhdenvertaisuusperiaatetta Elokuvasäätiön jakamiin tukiin, ja sen todentamista julkisen tilastoinnin avulla.
6) Käsikirjoittajien asema
Käsikirjoittajien työn arvostusta sekä olemassa olevia resursseja tulee kasvattaa. Nykyinen käsikirjoitustuen määrä on lisäksi enimmillään 13 000 euroa, ja kun se jaetaan usein kahdessa osassa, tullaan tekijän kannalta kestämättömään tilanteeseen, jossa saadut käsikirjoitusapurahat eivät kerrytä eläkettä. (Melan eläkettä voidaan maksaa yli neljän kuukauden apurahoista.) Tukimaksimia tulisi nostaa, jotta turvataan käsikirjoittajien sosiaaliturva.
Digitalisaation murroksessa jakeluympäristöt muuttuvat jatkuvasti ja siksi näemmekin tärkeänä, että Suomen elokuvasäätiön tulee pysyä tässä kehityksessä mukana ja ottaa se myös huomioon tuotantotukiohjeitaan kehittäessä.
Helsingissä 14.10.2016
Teatteri– ja mediatyöntekijöiden liitto Teme
Suomen elokuva- ja mediatyöntekijät SET
Lavastus- ja pukusuunnittelijat LP
