Henkinen kriisinkestävyys on yksi yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa määritellyistä elintärkeistä toiminnoista. Sen ylläpitämisessä kulttuurilla on keskeinen merkitys. Myös yhteiskunnallisessa keskustelussa nostetaan esiin kulttuurin merkitys kansalaisten resilienssille, kokonaisturvallisuudelle sekä kansalliselle yhteenkuuluvuuden tunteelle.
Osallistuin valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille no 249 ja oli tärkeää huomata, kuinka kulttuurin merkitys osana yhteiskuntamme kokonaisturvallisuutta nousi useissa keskusteluissa esiin.
On sanomattakin selvää, että kulttuuri tarjoaa mahdollisuuden vaikeiden asioiden käsittelemiseen. Taiteen ja kulttuurin kautta kaikkein vaikeimpiakin aiheita voidaan käsitellä turvallisesti. Kulttuuri myös edistää osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Jaettujen kokemusten merkitys on tärkeä kaikkina aikoina, ja usein erityisen merkityksellinen kriisien keskellä.
Olemme usein ilmaisseet huolemme siitä, miten leikkauksilla saadaan aikaan paljon ja potentiaalisesti hyvinkin pitkäaikaisia negatiivisia vaikutuksia. Monet hyvinvointia lisäävät rakenteet puretaan leikkaamalla, eivätkä ne rakennu itsestään takaisin.
Kulttuurikenttään kohdistetaan parhaillaan ennennäkemättömiä leikkauksia. Leikkauksia perustellaan usein pakolla, vaikka lopulta kyse on politiikasta. Poliittisista päätöksistä sen suhteen, mistä leikataan ja kuinka paljon.
Leikkaukset kulttuuriin ovat huomattavasti suuremmat, kuin kulttuurin osuus valtionbudjetista edellyttäisi. Kyse on valinnoista. Valtion budjetti tälle vuodelle on 87,9 miljardia euroa ja siitä opetus- ja kulttuuriministeriön osuus noin 8 miljardia. Kulttuurin osuus tästä ministeriön kakusta on vajaat seitsemän prosenttia.
Kulttuuribudjetti on vain 0,8 % koko valtion budjetista ja leikkausten suhteellinen osuus on huomattavasti suurempi kuin muualla. On perusteltua kysyä, miksi näin on. Miksi juuri kulttuurista halutaan leikata niin paljon? Leikkaukset ovat kokonaisuutenakin suhteessa valtion kokonaisbudjettiin pieniä, eikä niillä pelasteta valtion taloutta. Sen sijaan leikkausten haitat ovat monin kerroin hyötyjä suuremmat.
Olemme usein ilmaisseet huolemme siitä, miten leikkauksilla saadaan aikaan paljon ja potentiaalisesti hyvinkin pitkäaikaisia negatiivisia vaikutuksia. Monet hyvinvointia lisäävät rakenteet puretaan leikkaamalla, eivätkä ne rakennu itsestään takaisin. Osallisuus ja luovuus ovat merkittävässä roolissa resilienssin rakentajina ja juuri osallisuuden kokemus yhteiskunnassa on monin paikoin heikentynyt. Henkinen kriisinkestävyys rakentuu sille, että yhteiskunta koetaan omaksi ja itselle merkitykselliseksi.
Leikkausten keskellä hallituksen tilaaman kulttuuripoliittisen selonteon luonnos on valmistunut. 72-sivuisessa selonteossa taiteen arvo tunnustetaan monin eri sanankääntein. Selonteko ja leikkauspolitiikka ovatkin pahasti ristiriidassa. Tuntuu kurjalta, että kulttuuria ja alalla työtä tekeviä ihmisiä muistetaan vain juhlapuheissa. Toisaalta edes kulttuuripoliittinen selonteko ei tarjoa kovin konkreettisia parannusesityksiä alalla työskentelevien ammattilaisten kokemiin haasteisiin.
Temen jäsenistöstä iso osa työskentelee teattereissa. Teatterikenttään kohdistuvat massiiviset leikkaukset uhkaavat nyt maakuntateattereiden ja pienten teatterien toimintamahdollisuuksia. Monet teatterit joutuvat selviämään yli 10 prosentin leikkauksista. Suurin osa kuluista menee henkilöstökuluihin eli lopullisen vastuun kantavat useinkin ihmiset, teattereiden työntekijät ja freelancerit.
Karoliina Huovila
Toiminnanjohtaja
karoliina.huovila@teme.fi
