Olisi mukava katsoa eettistä elokuvaa ja olla kuluttajana tietoinen siitä, missä olosuhteissa lempiohjelma on tehty: miten pitkiä työpäivät ovat olleet, onko tekijöillä ollut riittävät lepoajat ja kohtuulliset palkat, maksettiinko ylityökorvaukset lain mukaan, sattuiko kuvauksissa työtapaturmia?
Harva tietää mitä 8 – 10 -tunnin kuvauspäivä merkitsee tekijöille. Kun kuvaukset alkavat klo 9, on iso joukko ammattilaisia esim. maskissa, puvustossa, valojen ja kameran äärellä tehnyt jo tuntikausia työtään. Kuvauspäivän päätteeksi purkaminen ja pakkaaminen pidentävät työpäivää jopa usealla tunnilla. Alalla on aivan tavanomaista tehdä 12 – 14 -tuntisia työpäiviä. Hyvällä ennakkosuunnittelulla selvitään 8 – 10 tunnin työpäivillä.
Epävarman toimeentulon takia freelancereilla ei kuitenkaan ole varaa kieltäytyä keikoista sillä perusteella, että väsyttää.
Harva jaksaa alalla pitkään
Eräs elokuvatyöntekijä kertoi tänä syksynä, että hän tutustuu pieniin lapsiinsa joka sunnuntai uudestaan: ”He eivät tunne minua, koska olen kotona vain silloin, kun he nukkuvat.”
Freelancer-valtainen keikkatyö tekee elämisen rytmistä raskaan ja repivän: ylipitkät työpäivät, epävarmuus toimeentulosta, sosiaaliset suhteet keskittyvät työmaailmaan eikä harrastuksiin voi sitoutua vaihtelevan työn takia. Raskaiden keikkojen jälkeen tekijä putoaa epätietoisuuteen toimeentulosta. Seuraavasta keikasta ei ole välttämättä mitään tietoa. Se voi olla kuukauden tai puolen vuoden päästä.
Moni on aivan uupunut keikan jälkeen ja elpymiseen menee useita päiviä. Epävarman toimeentulon takia freelancereilla ei kuitenkaan ole varaa kieltäytyä keikoista sillä perusteella, että väsyttää.
Tiedämme hyvin, miten vaarallista pitkään jatkuva väsymys on. Se tappaa luovuuden, se aiheuttaa virheitä ja työtapaturmia. Lisäksi se tekee alasta ns. läpikulkualan. Kaikki tämä vaikuttaa suoraan taiteelliseen lopputulokseen. Siksi työajat ovat sekä taiteellinen että työterveyteen liittyvä kysymys.
Ammattilaiset ovat vitsailleet vuosikymmeniä siitä, että tältä alalta ei jäädä eläkkeelle hengissä ja terveenä. Alalla 60-70 -tuntiset työviikot eivät ole harvinainen poikkeus. Jaksotyössä on laillista paahtaa 13-tuntisia työpäiviä, kunhan kolmen viikon aikana ei tehdä yli 150 tuntia töitä.
Pahimmillaan jaksotyössä tehdään 13-tuntisia työpäiviä koko viikon ajan. Se on todella kallista ja raskasta, mutta valitettavasti mahdollista. Jokainen voi arvata, miltä tuntuu tehdä vaativaa, fyysistä työtä jopa 78 tuntia viikossa.
Kesällä kirjoitettiin Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -elokuvan kovasta hinnasta, kun kaikki eivät kestäneet loppuun saakka. Suomen Kuvalehti selvitti Suomi 100 -suurelokuvan kuvausolosuhteet ja totesi ne poikkeuksellisen raskaiksi.
Työkulttuurin on muututtava
Elokuva- ja tv-tuotannoissa on meneillään työtaisteluita sopimusneuvotteluiden vauhdittamiseksi. Kyse ei ole vain työnantajaliitto Paltan surkeasta palkankorotustarjouksesta (0,6%), vaan myös työ- ja lepoajoista sekä työssäjaksamisesta. Tämän takia Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto, Teme, ja Suomen Journalistiliitto julistivat yhdessä ylityökiellon ja lakon.
Me Temessä haluamme, että elokuva- ja tv-alalla ryhdytään ennakkosuunnittelemaan ja valvomaan työaikoja ammattimaisesti. Yli 13-tunnin työpäiviä ei pidä alalla olla! Vuorokaudessa pitää olla vähintään 11 tunnin lepoaika. Tämä on myös työsuojeluviranomaisten ohje (entinen Uudenmaan työsuojelupiiri, nykyinen AVI).
Aiemmat artikkelit aiheesta:
Teme jätti yhdessä Journalistiliiton kanssa lakkovaroituksen pe 1.12.
