Parin viikon päästä budjettiriiheen kokoontuva hallitus aikoo ajaa nopealla aikataululla läpi historiallisen ankaria kiristyksiä työntekijöiden oikeuksiin.
Hallitus aikoo leikata ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta, helpottaa irtisanomista ja rajoittaa lakko-oikeutta, joka käytännössä on työläisten tärkein työtaistelutoimi.
Nämä toimenpiteet yhdistettynä kulttuuritilaisuuksien arvonlisäveron korotukseen ja OKM:n valtionavustusten leikkauksiin ovat märkä rätti kaikkien kulttuuri- ja taidealan työntekijöiden kasvoille.
Hallituksen työvoimapolitiikka ei yksinkertaisesti ole toimivaa. Se ei huomioi kulttuuri- ja taidealan realiteetteja, eikä se ehkä haluakaan huomioida.
Kulttuuri- ja taidealalla tehdään paljon projektiluontoisia pätkätöitä. Lyhyet työttömyysjaksot kuuluvat alan luonteeseen jopa siinä määrin, ettei työttömyydestä ole edes mielekästä puhua.
Monilla niin sanotut työttömyysjaksot täyttyvät uusien projektien suunnittelusta ja apurahahakemusten täyttämisestä, mikä on toimeentulon kannalta välttämätöntä.
Sen vuoksi leikkauksilla tavoiteltava kannustinvaikutus työttömille mennä töihin ei päde kulttuuri- ja taidealalla lainkaan. Leikkaaminen ei myöskään luo työpaikkoja kulttuuri- ja taidealalle. Sitä varten tarvittaisiin investointeja.
Kulttuurialan ei ole annettu saavuttaa täyttä potentiaalia
Kulttuuriala on kasvanut Suomessa nopeammin kuin sen saama rahoitus. Ilman valtiolta tulevaa tukea ei alalle synny hallituksen peräänkuuluttamia työpaikkoja.
Niukka rahoitus on johtanut epämääräisiin työn rakenteisiin ja apurahamalleihin, jotka ovat entisestään nakertaneet alan arvostusta valtiotasolla.
Samalla on jarrutettu taide- ja kulttuurialaa saavuttamasta sen täyttä potentiaaliaan, kun työntekijät on pakotettu painimaan hankalan työttömyysbyrokratian kanssa sen sijaan, että he olisivat voineet keskittyä ammattinsa harjoittamiseen.
Työttömyysturvan heikentämisellä yhdeltä Suomen keskeisimmältä kasvualalta riistetään se vähäkin happi, joka sillä on tähän asti ollut. Millä muulla tahansa alalla toimintaperiaate olisi täysin päinvastainen. Kyse on arvovalinnoista.
Noin 136 000 ihmistä työllistävä toimiala vedetään vessasta alas, kun alalle kouluttautuneet joutuvat tosissaan miettimään, voivatko he jatkaa, jos he haluaisivat esimerkiksi perustaa perheen.
Samaan aikaan työnantajapuolelle ei tarjota minkäänlaista porkkanaa kunnollisten työsopimusten tekoon, päinvastoin.
Lienee turha muistuttaa, ettei näillä toimenpiteillä edes saada mitään säästöä aikaiseksi, kun samaan aikaan toisesta päästä rikkaiden verotusta kevennetään.
Jotain hyvääkin – mutta vääristä syistä
Jonkinlaisena myönnytyksenä voi kuitenkin pitää hallituksen aikomusta edistää yhdistelmävakuutuksen käyttöönottoa.
Temenkin tavoittelema yhdistelmävakuutusmalli mahdollistaa ansiosidonnaisen kerryttämisen yhtä aikaa sekä palkansaajana että freelancerina, mikä helpottaa monien sekatyöläisten asemaa.
Hallituksen ajaman työvoimapolitiikan valossa yhdistelmävakuutuksen käyttöönotto näyttää kuitenkin vain bluffilta, jonka tarkoitus on sementoida pakkoyrittäjyys entistäkin kiinteämmäksi osaksi työntekijöiden sortovalikoimaa.
Koko yhdistelmävakuutukselta putoaa pohja, jos samaan aikaan ansiosidonnaisen ehtoja kiristetään ja työnantajan valtaa teettää töitä ilman kunnon työsopimuksia lisätään. Vakuutuksen lopullinen hyötyjä on jälleen työnantaja.
Teme jatkaa kunnollisten työsopimusten ja oikeudenmukaisemman työelämän puolesta puhumista. Järjestäytyminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Temen jäsenenä olet mukana edesauttamassa kulttuurin pysymistä pinnalla kovinakin aikoina. Taistelut ovat vasta alkamassa.
Karoliina Huovila
Temen toiminnanjohtaja
karoliina.huovila(a)teme.fi