1. Lisää työpaikkoja – myös muualle kuin Helsinkiin
Tanssin ja sirkuksen kentät tarvitsevat tuntuvan rahoituksen nousun, jotta ammattilaisten parempi työllistyminen on mahdollista. Lisäksi tarvitaan panostusta uusiin tuotantorakenteisiin, kuten Tanssin taloon ja kiertueverkostoon. Aluekeskusten toimintaa on myös vahvistettava alueellisen tasa-arvon ja kentän monipuolisuuden turvaamiseksi.
Tanssin ja sirkuksen ammattilaisilla on huikea potentiaali osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä ihmisten itseymmärryksen ja hyvinvoinnin kasvuun, mutta tämä korkeasti koulutettu ja työhönsä motivoitunut työvoima menetetään liian usein työttömyyskortistoon. Lisäksi on yhä edelleen kyettävä tarkastelemaan ennakkoluulottomasti sitä, missä kaikkialla taiteilija voi työskennellä, ja voisiko taiteilijan palkan maksaa joskus myös joku muu taho kuin kulttuurisektori (taiteilijan työskennellessä esimerkiksi vanhusten parissa).
Myös Tanssin talon rahoitus on turvattava niin, ettei se ole pois muilta alan toimijoilta. Niin työpaikkojen, rahoituksen kuin muun alan toiminnan osalta on edelleen tehtävä töitä kaikenlaisen rakenteelliseen epätasa-arvon ehkäisemiseksi.
2. Pitempiä työsuhteita
Työantajien mahdollisuuksia työllistää taiteilijoita täysiaikaisesti ja sellaisilla sopimuksilla, joilla työn tekeminen oikeasti on mahdollista, vahvistaa pitkällä tähtäimellä koko kentän kehittymistä ja ihmisten hyvinvointia työpaikoilla. Kannatamme myös pitempien, yli puolivuotisten apurahojen määrän lisäämistä. Ammattilaisten on mahdotonta kehittää osaamistaan ilman mahdollisuutta keskittyä täysipainoisesti työhönsä.
Nykyisillä liian lyhyillä työsopimuksilla tai liian niukalla apurahalla työskentely on usein selviytymistä välttämättömimmästä, eikä varsinaiselle taiteen syventymiselle jää aikaa. Lisäksi navigoiminen lyhyiden työsuhteiden, yksittäisten keikkapalkkioiden, erilaisten lisätöiden ja sosiaaliturvan keskellä vie kohtuuttomasti voimia, ja moni vaihtaa alaa ennen kuin ura on varsinaisesti edes alkanut. Myös Ruotsin ja Norjan mallien kaltaista taiteilija-allianssimallia on ehdottomasti syytä kokeilla lisäämään pitempiaikaisia työllistymismahdollisuuksia.
3. Lisää hyvinvointia työpaikoille
Tanssin ja sirkuksen ammattilaiset työllistyvät liian usein lyhyisiin pätkätöihin organisaatioihin, joilta puuttuu työnantajaosaamista tai mahdollisuudet täyttää täysimääräisesti työnantajavelvoitteensa. Tällä hetkellä tanssin ja sirkuksen vapaalla kentällä on hiljainen totuus, että osa työstä tehdään työttömyystuella tai omalla ajalla ilman palkkaa.
Lisäksi myös tanssi- ja sirkuskoulujen työnantajaosaamista tulee kehittää ja tarkastella sitä, voivatko valtion tukea saada sellaiset organisaatiot, jotka eivät palkkaa työntekijöitään reiluin ja työnantajavelvoitteet täyttävin sopimuksin. Taiteen nimissä ei pidä kärsiä. Sen takia epäasiallisen vallankäytön ennaltaehkäisy, varhainen puuttuminen ja apu, ovat ensisijaisen tärkeitä. Tarvitaan myös toimia sen eteen, etteivät väärinkäytökset pääse jatkumaan silloinkaan, kun asian ratkaisemiseen tähtäävä virallinen polku on käyty tuloksetta loppuun.
Myös teosten elinkaarten pidentäminen ja vanhojen teosten kierrättäminen tukevat alan kestävää kehitystä ja alentavat riskiä uupua pakonomaisen uuden tuottamisen alle. Apurahoja tulisikin suunnata enenevässä määrin myös niin sanotusti vanhoille tuotannoille.
4. Parempaa sosiaaliturvaa
On tärkeää jatkaa sosiaaliturvan kehittämistä niin, että freelance-taiteilijan on helpompi yhdistää lyhyitä työsuhteita sosiaaliturvaan. Kaikille apurahataiteilijoille tulisi myös saada samat edut kuin palkansaajilla on, muun muassa työterveyshuolto sekä eläkkeiden kertyminen. Muutenkin työnantajien mahdollisuuksia tarjota kunnollisia työterveyspalveluita tulisi tukea, sillä tällä hetkellä edes työsuhteessa työskentelevät taiteilijat eivät yleensä niitä saa kunnallisten terveyskeskusten ulkopuolelta.
Lisäksi haluamme tuoda esiin, että Allianssi-malli toisi helpotusta myös moniin tanssijoiden sosiaaliturvaa koskeviin ongelmiin, vaikkakin aluksi vain pienelle ohjelmaan valitulle joukolle.
5. Asianmukaista arvostusta
Tanssin ja sirkuksen ammattilaiset ovat korkeasti koulutettuja alansa huippuosaajia, jotka ansaitsevat reilun korvauksen työstään. Esimerkiksi tanssinopettajien palkkakehitys on jäänyt pahasti jälkeen muun opetusalan kehityksestä. Myöskään moni puheteattereissa työllistyvä taiteilija ei saa osaamistaan tai rooliaan vastaavaa palkkaa, koska on ”vain” produktion tanssija/sirkustaiteilija.
Taiteilija-apurahojen tasoa ja määrää on myös nostettava kuopastaan. Tanssi- ja sirkustaide on vihdoin miellettävä yhtä arvokkaana ja omaa erityisosaamistaan vaativana alana kuin teatteritaide tai musiikki ja sen on näyttävä myös työstä maksettavissa korvauksissa.
6. Vakaammat ja ekologisesti kestävämmät työolot
STST jatkaa alan työehtosopimusten kehittämistä ylläolevien teesien mukaisesti tavoitteenaan vakaammat ja paremmat työolot tanssin ja sirkuksen ammattilaisille. Sirkuksen opettajille tulee saada oma työehtosopimus kuten tanssinopettajillakin on.
Lisäksi työehtosopimuksissa ja apurahoissa tulisi paremmin huomioida ekologinen kestävyys muun muassa matkustuksen, teosten elinkaarten ja inhimillisten resurssien kestävyyden osalta.
STST:n hallitus 9.12.2019