Taide ja kulttuuri ovat perusoikeuksia. Taiteella ja kulttuurilla on itseisarvo. Tämän lisäksi ne ovat tehokkaita hyvinvoinnin ja kansantalouden parantamisen välineitä.
Suomen suurin taide- ja kulttuurialojen ammattiliitto Teme edellyttää, että taidealojen työntekijöitä ja taiteilijoita kohdellaan yhdenvertaisesti työ- ja sosiaalilainsäädännössä riippumatta siitä, missä muodossa työ on tehty.
1. Kaksi prosenttia taiteelle ja kulttuurille
Taiteen ja kulttuurin osuus valtion budjetista tulee olla 2 %. Taidetta ja kulttuuria kannattaa tukea niiden laajan ja syvällisen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden vuoksi.
Taide lisää:
1) Kansantaloutta ja työllisyyttä. Perinteisesti määriteltyjen luovien alojen osuus koko talouden arvonlisäyksestä on ollut suurimmillaan 3,6 % vuosina 2008-2009 (6,1 miljardia euroa). Luovien alojen osuus työllisestä työvoimasta on ollut enimmillään 4,2 % vuosina 2008–2011 (107 000 henkilöä). Työvoimatutkimuksen mukaan kulttuuritoimialojen työllisyys kääntyi vuonna 2015 uudestaan kasvuun.
2) Sosiaalista hyvinvointia. Taide osallistaa, aktivoi ja vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa. Taide vähentää syrjäytymistä, joka on yksi Suomen suurimmista sosiaalisista ja kansantaloudellisista ongelmista.
3) Elämänlaatua. Oppimista, itsetuntemusta ja tunnetaitoja. Se vaikuttaa positiivisesti yhteisöjen ja organisaatioiden kehittymiseen.
4) Kestävää kehitystä, kun ihmiset kuluttavat aineettomia taide- ja kulttuuripalveluita.
Taiteen ja kulttuurin elinvoimaisuus sekä alueellinen kattavuus Suomessa taataan nostamalla valtion rahoitusta. Ruotsi teki merkittävän tasokorotuksen vuonna 2018. Tanska on sitoutunut korottamaan kulttuuribudjettiaan vuosina 2019–2022. Saksan johdonmukainen kulttuuribudjetin kasvattaminen vuodesta 2013 jatkuu edelleen vuonna 2019.
Suomessa kulttuurialan monipuolinen koulutustarjonta on turvattava.
2. VOS-rahoitusuudistuksessa teattereille ja tanssille lisärahoitus
Jos VOS-rahoitusuudistuksessa jaetaan vain nykyiset riittämättömät resurssit uudella tavalla, lopputulos on kestämätön. VOS-kenttä tarvitsee lisärahoituksen kehittyäkseen ja teatterin vapaa kenttä tarvitsee lisärahoituksen, jotta teatterintekijöille voidaan maksaa palkkaa tehdystä työstä.
Seuraavalle hallituskaudelle päätettävässä rahoituskehyksessä on huomioitava:
Teatterialan rahoitus ei ole kehittynyt vuoden 2012 jälkeen. Tämä on kasvattanut VOS-tuetun näyttämötaiteen rahoitusvajeen yli 10,5 miljoonaan euroon. Jatkuva rahoitusvaje kasvaa entisestään vuoden 2019 yli 2,6 % lisäleikkauksen myötä, mikä uhkaa teatteri- ja tanssikentän toimintakykyä.
Valtionosuuksiin kohdistettuja säästöjä ja indeksijäädytyksiä on kahden hallituskauden ajan kirjattu pysyvinä negatiivisina muutoksina opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain 35a -pykälään, vuoteen 2018 mennessä yhteensä 23 miljoonaa euroa. Kulttuurin valtionosuusrahoituksen taso on korjattava vastaamaan toteutunutta kustannuskehitystä vastaavasti kuin tehtiin VOS-tukien indeksikorjausohjelmassa vuosina 2008–2010.
Vapaan kentän teatteriryhmiä oli 1990-luvun alussa kymmenkunta, nyt niitä on yli 140. Tanssin ja sirkuksen parissa kasvu on ollut yhtä nopeaa.
Suuri osa vapaan kentän toimijoista toimii yhtä ammattimaisesti ja vakiintuneesti kuin VOS-kentän teatterit, mutta harva pystyy pitkäjänteiseen toimintaan. Vapaalla kentällä tehdään paljon työtä ilman palkkaa. Teme haluaa, että vapaata kenttää kehitetään ammattimaisemmaksi. Se edellyttää rahoituksen ennakoitavuutta, jatkuvuutta ja määrän huomattavaa lisäystä.
Erityisen tärkeä harkinnanvarainen rahoitus on tanssi- ja sirkustaiteelle. Tanssin ja sirkuksen vapaan kentän lisärahoitustarve on noin 10 miljoonaa euroa. Vuonna 2021 toimintansa aloittavan Tanssin talon rahoitus on ratkaistava kestävällä tavalla. Tanssin talon rahoitusta ei tule toteuttaa muiden tanssitoimijoiden rahoitusta vähentämällä.
3. Elokuva-alan julkinen rahoitus tulee nostaa Pohjoismaiselle tasolle
Suomessa elokuvataidetta tehdään pienillä budjeteilla ja pyritään samanlaatuiseen lopputulokseen kuin muissa Pohjoismaissa. Pitkän elokuvan keskimääräinen kokonaisbudjetti on muissa Pohjoismaissa noin 3,5 M€, kun Suomessa vastaava luku on 1,3 M€.
Vuonna 2016 Ruotsin elokuvainstituutti myönsi valtiontukea elokuvien tuotantoon yhteensä noin 35,5 miljoonaa euroa. Tanskassa paikallinen elokuvainstituutti myönsi tukia yhteensä 51 miljoonaa euroa. Suomessa valtion tukirahoituksen määrä on vertailumaihin selvästi alhaisemmalla tasolla. Suomen elokuvasäätiön jaettavissa olevat tukivarat ovat noin 25 miljoonaa euroa vuosittain. Julkista elokuvarahoitusta on Suomessa lisättävä, jotta tuotannoissa pystytään toimimaan ammattimaisesti.
Muiden EU maiden esimerkkiä noudattaen, myös Suomessa on selvitettävä audiovisuaalisia sisältöjä verkossa jakelevien kansainvälisten toimijoiden verottamista ja niiden tulojen kanavoimista uusien kotimaisten sisältöjen rahoittamiseen.
4. Työttömyysturvaa on yksinkertaistettava ja tuntiseurannasta luovuttava
Ansiosidonnaisen työttömyysturvaan pääsyä on helpotettava lyhentämällä työssäoloehto 4 kuukauteen. Työssäoloehdon määrittelemisessä on siirryttävä työajan tuntiseurannasta sekä valvonnasta euromääräiseen työssäoloehdon määrittelemiseen. Nykyinen tuloraja on 1211 euroa kuukaudessa ja viikkotasolla 282 euroa. Näillä summilla työssäoloehto täyttyy vuonna 2019 luovilla aloilla, kun luovan ja esityksellisen työn osuus on merkittävä.
Työttömyysturvalaissa palkansaajan ja yrittäjän käsite tulee selkiyttää. Ilman yritystä tai toiminimeä työtä tehnyt on työttömyysturvalaissa rinnastettava yksiselitteisesti palkansaajaan.
Aktiivimallista ja karensseista on luovuttava ja kehitettävä sen tilalle henkilökohtaisia työllisyyspalveluita. Työssäolovelvoite on poistettava kohtuuttomana rangaistuksena.
Tekijänoikeusjärjestöjen, kuten Kopiosto, Teosto, Gramex ja Sanasto, jakamia tekijänoikeuskorvauksia ei tulisi huomioida työttömyysturvassa etuutta vähentävänä tulona, kuten ei huomioida pääomaosinkojakaan. Em. tekijänoikeuskorvaukset ovat luovan työn osinkoa. Tekijänoikeuskorvaukset maksetaan usein takautuvasti niin, että niiden alainen työ on voitu tehdä kuukausia tai jopa vuosia aiemmin. Maksuajankohta eroaa täysin työnteon ajankohdasta ja siksi on epäoikeudenmukaista, että satunnaisesti maksettu tekijänoikeuskorvaus pienentää työttömyysetuutta, jos henkilö on maksuhetkellä työtön.
5. Itsensätyöllistäjät osaksi työlainsäädäntöä
Työn liukuminen palkkatyösuhteen ulkopuolelle vaikuttaa yhteiskunnan rahoitukseen. Palkkatyösuhteen ulkopuolella tehty työ merkitsee yhteiskunnalle vähäisempää vero-, sosiaali- ja eläkevakuutuskertymää.
Työsuhteen määritelmä on laajennettava koskemaan heitä, jotka työskentelevät työsuhteenomaisesti toimeksiantajalle alisteisissa työnteon muodoissa. Työsuhteen määritelmää työsopimuslaissa on laajennettava, jotta työmuotoshoppailulla ei vaikuteta työvoimakustannuksiin eivätkä ihmiset joudu työn muodon perusteella ulos turvajärjestelmistä ja niiden rahoittamisesta.
Julkinen sektori on velvoitettava teettämään taiteen ja kulttuurin alan työt palkkatyönä tai tilaamaan ne y-tunnukselliselta yritykseltä. Julkisrahoitteisten toimijoiden rahoitusehtoihin on rakennettava mekanismi, joka estää työn teettämisen palkkatyösuhteen ulkopuolella työkorvauksilla tai keinotekoisesti laskuttamalla.
6. Itsensätyöllistäjille kollektiivinen neuvotteluoikeus työehtoihin ja palkkioihin
Ammattiliiton on voitava edustaa itsensätyöllistäjiä neuvotteluissa. Kilpailulainsäädäntöä on muutettava niin, että se mahdollistaa itsensätyöllistäjien kollektiivisen edunvalvonnan. Kilpailulain 2 §:ään tulee lisätä, että työmarkkinoihin kuuluvat itsensätyöllistäjät ja heidän sopimustoimintansa.
7. Tekijänoikeusjärjestöjen ja hyvitysmaksujärjestelmän asema on turvattava
Tekijänoikeudet ovat miljardibisnes sekä merkittävä osa taiteilijoiden tulonmuodostusta.
Taiteilijoiden neuvotteluasema tekijänoikeuksiensa osalta on heikko erityisesti audiovisuaalisilla aloilla. Siksi kollektiivisopimuksia neuvottelevien tekijänoikeusjärjestöjen asemaa on vahvistettava.
Hyvitysmaksujärjestelmää parannettava. Tekijöille on turvattava kohtuullinen hyvitys ja yhteisiin tarkoituksiin on osoitettava riittävästi varoja. Korvauksen riittävyys ja sen ennustettavuus on saatava kestävälle tasolle.
Painotamme vahvojen yksinoikeuksien merkitystä. EU:n digitaalisia sisämarkkinoita koskevan tekijänoikeusdirektiiviehdotuksen käsittelyn yhteydessä Suomen valtion edustajien tulisi edistää tekijänoikeuksista sopimisen ja sopimuslisenssijärjestelmän toimivuuden ensisijaisuutta rajoitusten säätämisen sijaan.
8. Verovapaan apurahan määrä on nostettava 30 0000 euroon
Valtion taiteilija-apuraha ja siihen sidottu verovapaan apurahan määrä on korotettava 30 000 euroon vuodessa. Apurahan määrä on jatkossa seurattava valtion palkansaajien säännöllisen ansiotason kehitystä. Apurahojen korotuksen yhteydessä on tarkasteltava MELA-maksun tarkoituksenmukaista toimivuutta.
9. Freelancer-Allianssi tulee saada Suomeen
Allianssi on freelancertaitelijoille tarkoitettu työllistämismalli, jossa Allianssi toimii työnantajan roolissa. Freelancereilta puuttuu paljon sellaista, joka työsuhteessa oleville on arkipäivää, esim. työnantajan tarjoama täydennyskoulutus ja työterveyshuolto.
Professori Seppo Koskinen on selvittänyt Suomen Allianssia. Suunnitteilla oleva pilotti kohdentuu esittävien taiteiden ammattilaisille, kuten tanssitaiteilijoille, näyttelijöille ja muusikoille. Allianssiosakeyhtiötä ollaan perustamassa ja Teme on siinä mukana mm. yhdessä työnantajaliitto Suomen Teatterit ry:n kanssa.
Rahoituksen osalta Teme pitää tärkeänä, että Allianssia ei rahoiteta kulttuuribudjetista, joka on jo nyt liian niukka. Allianssi tulee rahoittaa työ- ja elinkeinotoiminnan hallinnon varoista.
