Sikke Leinikki ja Nina Simola-Alha: Palapelimäistä työtä kulttuurialoilla

Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton, Temen, vetämä Työ2030-ohjelman rahoittama Freet2030-hanke kirkastaa tilannekuvaa freelancereiden ansaintamalleista ja etsii toimivia työnteon ja työhyvinvoinnin rakenteita palapelimaisesti tehtävään työhön. Hanke keskittyy teatterin, tanssin, sirkuksen, tv:n, elokuvan ja musiikin toimialojen freelancertyön hyvinvoinnin sekä toimivien ja tuottavien mallien etsintään.

Hankkeen takana on ajatus luovien alojen potentiaalista, alat ovat kansantaloudellisesti ja kulttuurisesti merkittäviä ja kasvavia. Kasvusta ja merkityksestä huolimatta työn tekemisen ja teettämisen tavat eivät suojaa työn tekijöitä samalla tavalla kuin toistaiseksi voimassa olevassa kokoaikaisessa työsuhteessa. Näillä aloilla työsuhde tarjoaa tekijöille heikomman käyttöliittymän yhteiskuntaan.

Humak asiantuntijana Freet2030-kehittämishankkeessa

Humakista hankkeessa on mukana työyhteisöjen kehittäjäkoulutus ja Sikke Leinikki on hankkeessa asiantuntijana ja Humakin osalta projektipäällikkönä, lisäksi mukana ovat Nina Simola-Alha ja Anu Järvensivu. Ajattelemme, että työelämä on muuttunut siten, että Suomessa tekee työtään muussa kuin toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa noin 800 000 ihmistä. Siksi myös työyhteisöjen kehittäjien tulee ymmärtää, millaisia tilanteita työn tekemisen ja teettämisen monimuotoistuminen tuottaa yksilöille ja yhteisöille ja millaisia yhteiskunnallisia seurauksia tällä voi olla. Samalla juuri työyhteisön kehittäjät voivat löytää ratkaisuja kaikkien osapuolten etujen yhdistämiseen ja esimerkiksi työhyvinvoinnin varmistamiseen ja osaamisen kehittämiseen.

Turvataan työn tekemistä

Elokuussa 2021 haetusta Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta käy ilmi, että yrittäjien määrä kasvoi vuodessa 9,1 %. Samaan aikaan työllisten määrä kasvoi 3,4% ja palkansaajien 2,5 %. Itsensätyöllistävien määrä on kasvanut 190 000. Mielestämme luvut kertovat työmarkkinoiden muotoutumisesta uudelleen ja erilaisten työn tekemisen ja teettämisen tapoja yleistymisestä. Epävarmoilla aloilla erilaiset epävarmuutta tuottavat asiat kertautuvat ja vaikutukset voivat olla yksilön ja toimialan kannalta kestämättömät. Freet2030-hankkeen aloilla tämä näkyy ja vaikutuksia vielä korostavat koronan tuomat rajoitukset toimialalle.

Freet2030-hankkeessa etsimme keinoja, joilla työn tekeminen ja elannon kokoaminen on nykyisiä tapoja vakaampaa. Näin koulutetut ammattilaiset voivat keskittyä omaan työhönsä ja siinä kehittymiseen. Luovilla aloilla freelancertyötä tehdään monenlaisissa sopimussuhteissa, kuten palkkatyönä, laskuttamalla ilman yritystä, apurahoilla tai yrittäjyyden eri muodoissa. Erilaiset työn tekemisen tavat limittyvät ja lomittuvat, syklisesti toistuvat palkkatyösuhteet voivat olla kestoltaan yhdestä illasta vuosiinkin, mutta työsuhteiden lomassa voi olla toisenlaista työn tekemistä ja väliin voi jäädä eri mittaisia taukoja. Koska työsuhteet ovat lyhyitä, ne ovat usein erittäin intensiivisiä. Työympäristö on hyvin monimuotoinen ja vaihteleva.

Esimerkiksi yhdessä elokuva- ja tv-tuotannossa toimii eri työnantajia ja itsenäisiä ammatinharjoittajia samalla työpaikalla yhtä aikaa ja tämä haastaa työnantajan toimintaa sekä mahdollisuuksia hallittuun työhyvinvoinnista huolehtimiseen. Tilanne on tunnistettu jo Tilastokeskuksen vuonna 2014 julkaisemassa raportissa (Pärnänen ja Sutela 2014), joka listasi itsensätyöllistäjien ongelmina toimeentulon epävarmuuden ja tilkkutäkkimäisyyden, neuvotteluaseman haavoittuvaisuuden sekä kokemuksen sosiaaliturvajärjestelmän vaikeaselkoisuudesta ja toimimattomuudesta.

Uuden, Cuporen toteuttaman tutkimuksen (Oksanen-Särelä ja Kurlin Niiniaho 2021) mukaan elokuva-alan ammattilaisten työkenttä on pirstaleinen ja monet toimivat useammassa työmarkkina-asemassa. Monipuolinen tekeminen on hankkeen aloilla muutenkin yleistä. Oma status voi ansaintamallin mukaisesti vaihtua jopa päivittäin: välillä toimija on yrittäjä, välillä palkansaaja, välillä apurahan saaja.

Tekijöitä turhauttaa, kun määritteleminen on vaikeaa. Lisäksi heille syntyy joukkoon kuulumattomuuden kokemus, kun monimuotoisuus tuottaa ongelmia instituutioiden kanssa toimiessa. Tällainen palapelimäinen työ on haasteellisia sekä ansainnan että työn tuoman sosiaaliturvan osalta. Suomalaiset sosiaaliturvajärjestelmät on rakennettu työn, nimenomaan toistaiseksi voimassaolevan palkkatyön varaan. Siksi toisin tehtävä työ tuottaa jatkuvia hankauksia eri viranomaisten (mm. Kela, TE-toimistot, työterveyshuolto, eläkeasiat) kanssa.

Suomalaisessa järjestelmässä yksilöt ovat joko töissä, yrittäjiä tai työttömiä. Erilaiset yhdistelmät sopivat huonosti yhteen viranomaisjärjestelmien kanssa. Lisäksi esimerkiksi työnvälitys on liian jäykkää syklisesti ja keikkaluonteisesti tehtävään työhön. Tästä syystä Freet2030-hankkeen aloilla työtä välitetään lähinnä tuttavapiirien ammatillisissa verkostoissa, hiukan avoimempia ovat Facebookin työnvälitysryhmät. Sattumanvaraisuus on todettu merkittäväksi osaksi asiantuntijatyötä (Toivanen Minna ym. 2021.) Kirjoittajien mukaan onnekkaiden tapahtumien ansiosta syntyy oivalluksia ja havaintoja ja ratkaisuita, jotka edistävät omaa työtä. Uskomme, että aloilla, joissa työvälityskin perustuu omiin verkostoihin, tällaisten sattumien merkitys työssä kehittymiselle on vieläkin suurempi.

Hankkeen käynnistymisvaiheessa kesällä ja syksyllä 2021 keskitymme tilannekuvan luomiseen. Yritämme selventää, miten pitkiä kulttuurialojen arvoketjut ovat ja miten ja millä nimikkeillä aloilla tehdään työtä. Samalla on käynnistetty yhteistyö samoja aihepiirejä käsittelevien hankkeiden kanssa. Hankeyhteistyön avulla yritetään välttää päällekkäistä työtä ja päästä syvemmälle itse mallien kehittelyyn. Yhteistyöhankkeita ovat Tampereen yliopiston Poikkeustila ja resilienssi tapahtumatalouden organisaatioissa-hanke, Muusikkojen liiton Skaala-hanke, Humakin Lookout-hanke sekä Taideyliopiston Esittävien taiteiden koulutuksen visio2030-hanke. Yhteistyötä tehdään myös Taiteen edistämiskeskus Taiken ja Kulttuuripoliikan tutkimuskeskus Cuporen kanssa.

Oppilaitoksen edustajana hankkeessa

Tilannekuvaa muodostettaessa on havaittu, että Freet2030-hankkeen toimialoilla työtä tehdään edelleen työn tekoa tukevien instituutioiden katveessa ja siksi työmarkkinastatukseltaan liikkuvat eli monissa rooleissa limittäin ja lomittain toimivat kohtaavat työn arjessa monenlaisia ongelmia ja puutteita. Työn tarjoama kytkös muuhun yhteiskuntaan jää usein hämäräksi ja epävarmaksi. Työmarkkinat tunnistavat tällä hetkellä palkansaajan ja yrittäjän roolit ja niiden osalta vastuukysymykset ovat melko selkeät. Monistatuksisessa työssä työhön liittyvät vastuut, riskit ja kustannukset voivat jäädä työntekijän harteille silloinkin, kun ne kuuluisivat työnantajalle. Siksi monistatuksisen työn tueksi tarvitaan järjestelmä, joka turvaa työntekijää sekä selkiyttää työntekijän suhdetta verotukseen, sosiaaliturvaan ja osaamisen kehittämiseen.

Järjestelmän pitää olla selkeä myös työnantajina toimiville, oli tämä työnantaja sitten yritys, yksityishenkilö, osuuskunta tai alustataloudessa algoritmien avulla työtä hallinnoiva työn välittäjä. Osa tätä järjestelmän selkeyttämistä voisi olla taide- ja kulttuurialalle luotava opintopaketti. Itsensätyöllistäjiltä, osuuskunnissa toimivilta ja muuta silpputyötä tekeviltä puuttuu systemaattinen (ja ilmainen) mahdollisuus osaamisen kehittämiseen ja työhyvinvoinnista huolehtimiseen. Myös alan työsuhdeosaaminen on heikkoa. Siten oppilaitokset, esimerkiksi Humak, voisivat koota täydennyskoulutuspaketin, jossa olisi työsuhde ja työhyvinvointiasioita, yrittäjyyttä, tuottajuutta ja verkostoyhteistyön haluttuja erityisosaamisia.

Meitä innostaa myös mahdollisuus kehittää työhyvinvoinnin toimintamalleja ja pohtia koulutustarjontaa alojen ammattilaisten jatkuvan oppimisen tueksi. Samalla odotamme kiinnostuneena, millaisia opinnäytteitä opiskelijat innostuvat hankkeen teemojen ympärille ideoimaan. Hankkeessa voi harrastaa erilaisten kotimaisten toimintamallien kehittämistä, olisi myös erittäin kiinnostavaa, mikäli joku työyhteisön kehittäjistä innostuisi ideoimaan kulttuurialojen työhyvinvoinnin ja osaamisen kehittämisen tueksi työnantajalle ja työyhteisöille toimintamallia. Lisäksi toivomme kansainvälisten toimintamallien vertailua, esimerkiksi Saksassa käytössä eläketurvan kohentamiseen malli, jossa taiteilijoiden, toimittajien ja kirjailijoiden eläketurvasta vastaa Künstlersozialkasse. Kassan jäsen maksaa itse puolet eläkemaksusta, 30 % tulee toimeksiantajilta ja 20 % valtiolta.