Kokonaistyöaikaa koskeva sopimus tehdään työntekijän ja teatterin kesken produktiokohtaiseksi tai enintään näytäntövuoden mittaiseksi määräajaksi. Nyt on aika arvioida pyritkö / jatkatko kokonaistyöajassa tulevan näytäntövuoden 2021-2022.
Jokainen työntekijä päättää itse onko kokonaistyöajassa vai ei. Jokainen myös arvioi itse onko sopimus kannattava.
Teatterialan työehtosopimuksen (Tea-tes) liite 12 käsittelee kokonaistyöaikaa ja -palkkausta. Liite sisältää vain vähän soveltamisohjeita ja siksi soveltamisesta on toisinaan epätietoisuutta. Kokonaispalkkaussopimuksella voidaan poiketa Tea-tes:n työaika- ja palkkamääräyksistä, mutta kaikki syntyneet käytännöt eivät vastaa kokonaispalkkaussopimuksen tarkoitusta.
Kokonaispalkkaussopimuksella pyritään joustavampaan työntekoon ja helpompaan palkanlaskentaan. Temen luottamusmiehistä enemmistö piti kokonaistyöaikaa hyvänä mallina sen joustavuuden takia (vuonna 2017 tehdyn kyselyn mukaan). Eräs luottamusmies kommentoi näin: ”Hyvää siinä on vastuu ja vapaus omien työaikojen suunnittelussa.”
Kokonaistyöaikasopimus on tarkoitettu näytäntötyötä tekevälle, jolla on mahdollisuus vaikuttaa työaikansa suunnitteluun, kuten mestarit. Sitä ei varsinaisesti ole tarkoitettu päivätekniikkaan tai muihin työaikamuotoihin. Jos näytäntötyöntekijän on oltava tiettyyn aikaan töissä eikä joustoa ole, puuttuu työntekijältä sopimuksen tarkoittama vapaus vaikuttaa omaan työaikaansa.
Kokonaistyöaikasopimuksessa työntekijälle ei makseta erillisiä ilta-, lauantai-, aattopäivien ja yötöiden korvauksia, vaan työntekijä saa erityisen prosenttimääräisen kokonaispalkkalisän kiinteän kuukausipalkan päälle. Kokonaispalkassa pitäisi korvata Tea-tes:n mukaiset (aiemmin maksetut) työaikalisät, mutta ei kuitenkaan sunnuntaityökorvauksia.
Prosenttimääräistä kokonaispalkkalisää neuvoteltaessa pitää tarkastella edellisvuosien korvauksia. Hyvä lähtötilanne on sellainen, että työntekijällä on työhistoriaa samassa työssä noin 2-3 vuotta. Tällöin tiedetään, miten paljon erilaisia lisiä on keskimäärin kertynyt ja paljonko on ollut ylitöitä.
Säännöllisesti näytäntötyötä tekevillä prosenttimääräisen kokonaispalkkalisän tulee Temen laskelmien mukaan olla 17 – 25 %. Näihin lukuihin päädyttiin vuonna 2013, kun laskettiin useiden näytäntötyössä työskentelevien henkilöiden keskimääräisiä lisiä silloin, kun he tekivät säännöllisesti useita ilta- ja lauantaiesityksiä. Oikean korvausprosentin löytämisessä on olennaista tietää paljonko esim. ilta- ja lauantaityötä kullekin yksittäiselle työntekijälle keskimäärin kertyy. Tämän vuoksi 2-3 vuoden työhistoria on tarpeen.
Kun kokonaistyöajan korvausprosentti on reilu ja työntekijä tietää, että korvaus kattaa tehdyt työajat, ongelmia ei yleensä synny. Jos taas työnantaja yrittää teettää ylitöitä liian pienellä korvauksella, ei se motivoi työntekijää.
Jos työnantajan tarjoama kokonaispalkkalisä tuntuu liian pieneltä, ei kokonaistyöaikamalliin kannata siirtyä/jäädä, vaan palata ns. normaalityöaikaan ja ottaa lisät ja muut korvaukset tehtyjen tuntien mukaan.
On tärkeää, että kokonaistyöaikasopimus on laadittu tavalla, jonka työnantaja ja työntekijä ymmärtävät ja hyväksyvät. Lisäksi työaikaa on seurattava ja tarpeellisista muutoksista neuvoteltava.
Kokonaistyöaikaan siirryttäessä ei ylitöiden syntymistä voida välttämättä kokonaan estää. Ylitöiden osalta tasoittumisjakso on näytäntövuosi, joten isotkin vaihtelut näytäntökausien välillä ovat mahdollisia. Jos syksyllä tehdään enemmän pitkää päivää, niin kevätkauden on oltava löysempi ja näytäntövuosi loppuu aikaisin. Muuten tulee vuosiylityötä.
Tea-tes:n kokonaistyöaikaliitteessä (liite 12) on ylitöiden osalta seuraava ohje:
”Lisäksi on kohtuullista korvata työntekijän menettämät päivittäisen ylityön korvaukset, milloin on nähtävissä, että näitä on aikaisemmin ollut huomattavassa määrin ja että tulevassa järjestelyssäkin näitä normaalia työehtosopimusta noudattaen olisi. Tällöin on siis huomattava, että ylitöiden perusosia ei ole syytä sisällyttää korvaukseen, jos järjestelyllä toteutuu se tavoite, että pysymällä keskimääräisen työajan puitteissa vuosittainen työaika on lyhyempi kuin aikaisemmin.”
Ylityön perusosalla tarkoitetaan ylityötuntien peruspalkkaa ilman korotuksia eli yksinkertaista tuntipalkkaa. Sitä ei kokonaispalkkaan sisällytetä, mutta korotusosat sisällytetään (esim. 50 %:lla korotettu tuntipalkka kahdelta ensimmäiseltä vuorokautiselta ylityötunnilta ja 100 %:lla korotettu tuntipalkka kultakin seuraavalta vuorokautiselta ylityötunnilta). Oletuksena tässä on, että pysytään sovitussa vuosityöajassa eikä ylitöitä tule. Jos työnantaja teettää ylityötä, tämä maksetaan vuosiylityönä näytäntövuoden lopussa.
Jos ylitöitä tehdään paljon, on henkilökuntaa liian vähän. Jos tuotannot ovat systemaattisesti isompia tai niitä on enemmän, aiempi työaika ei riitä. Dilemmaa ei ratkaise kokonaistyöaikasopimus.
Kokonaistyöaikamalli on täysin vapaaehtoinen ja se on voimassa vain vuoden kerrallaan. Sopimus on irtisanottavissa koska tahansa. Tällöin se on voimassa näytäntövuoden loppuun tai irtisanomisajan päättymiseen asti, jos sellainen on kirjattu sopimukseen.
Alussa kerroin, että kokonaistyöaika on tarkoitettu näytäntötyöntekijöille, jotka voivat vaikuttaa työaikansa suunnitteluun. Mikäli sopimusta sovelletaan sellaiseen henkilöön, jolla tätä vapautta ei ole ja sopimus herättää ärtymystä, sopimusta ei kannata tehdä tai se kannattaa irtisanoa ja palata Tea-tes:n normaaliin työaikaan.
Jokainen työntekijä päättää itse onko kokonaistyöajassa vai ei. Jokainen myös arvioi itse onko sopimus kannattava.
